perjantai 5. helmikuuta 2016

Turvallisesti perillä

Kiirettä on pitänyt, koko viikkona ei ole käynyt mielessäkään kirjoitella blogia kun on ollut niin paljon menoa ja meininkiä. Mutta nyt hellitti viimeinkin ja on aikaa valottaa kuulumisia maailmalle.

Mun seikkailu alkoi siis sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Se ilta meni aikamoisessa sumussa. Luin juuri mun päiväkirjaa enkä oikein tiedä mitä mun päässä on pyörinyt. Mieli oli jotenkin ihan sekaisin siitä että edessä oli kasa pakattuja matkalaukkuja, tärkeimmät tavarat sisällään ja ympärillä oli huone jossa oli vielä niin paljon kaikkia ihania muistoja ja asioita. Ja Hukka. Se makasi pää mun sylissä ja tuhisi ja kuorsasi niin levollisena kun vaan voi olla. Käytiin Hukan ja kissan kanssa lenkilläkin, ulkona oli vähän pakkasta ja taivaalla tähtiä ja maassa lunta. Ja mua itketti niin kovasti. Ikävöin Hukkaa jo ennen kun ehdin lähteä. Mutta se oli hieno lenkki ja hymyilen muistellessani sitä. Koira, minä ja kissa mentiin peräkanaa ja odoteltiin vuorollamme toisiamme.
Ennen puolta kahta isi lähti viemään mua linja-autoasemalle. Mulla oli tavaraa pirusti, luultavasti ihan liikaa ja turhaa romua, mutta olipa kuitenkin. Kotona hyvästelin äitin ja asemalla isin.
En ollut nukkunut koko yönä ja edellinen yö oli mennyt kanssa vähillä unilla kun oltiin tanssireissussa kaverin kanssa. Oli kyllä ihan paras mahdollinen tapa viettää viimeistä iltaa Suomessa, mun suosikki humppabändi takasi hienot tanssit mainioissa puitteissa ja sen jälkeen käytiin kaverin kanssa vielä reivaamassa diskossa vähän Antti Tuiskun ja Aquan tahtiin!

Bussissa nukuin jonkun tunnin ehkä.
Sit saavuttiin Helsinki-Vantaan lentoasemalle ja alkoi se mielenkiintoinen vaihe. Viimeksi oon ollut lentokoneessa vaahtosammuttimen kokoisena ja potkuhousut jalassa matkalla Kanariansaarille ja takasin, eli tuo lähtöselvitysten ja muiden tekeminen ei ole ihan tuoreessa muistissa. Mutta ystävällinen henkilökunta oli kenties aika tottunut tampioihin lentokentällä ja sain parasta mahdollista apua kun piti tehdä lähtöselvityksiä ja tulostaa Boarding Passia sekä viedä ruumaan menevät tavarat hihnalle. Lisäksi lyöttäydyin Madeiralle matkalla olevien eläkeläismummojen seuraan ja yhdessä tuskailtiin sitä miten liimataan niitä tarroja matkalaukkuihin.
Selvisin kuin ihmeen kaupalla kaikista mahdollisista selvityksistä ja turvatarkastuksista. Palkitsin itseni syömällä jonkun voileivän ja kiskomalla kahvin kitusiini, mitään muuta en jännitykseltäni pystynyt syömään ja seuraavan kerran söinkin sitten täällä majapaikassani.
Lento oli myöhässä yli tunnin ja alkoi vähän hirvittämään. Olin ostanut etukäteen lipun National Expressin bussiin ja koska lento viivästyi, olin aika varma että en tule selviämään siihen lähtöön.
Otin matkustamoon mukaan käsimatkatavaran ja ukuleleni eikä se aiheuttanut mitään toimenpiteitä. Norwegianilla oli vasta vähän aikaa sitten ollut selkkaus siitä että joku muusikko ei saanut ottaa arvokasta viuluaan matkustamoon ja se oli ruumassa ottanut osumaa. Ehkä siksikin sain ottaa köyhän miehen kitarani mukaan matkustamoon.

Etukäteen olin ihan varma että saan ehkä kohtauksen tai oksennan kun lähdetään lentoon, mutta alun jännityksen jälkeen aloin nauttimaan jopa. Aurinko paistoi joten oli todella kaunista kun päästiin juuri pilvien yläpuolelle. Lento meni muutenkin hyvin, nukuin ehkä reilun tunnin siinä ja heräsin kuola poskella roikkuen omaan kuorsaukseeni.
Kun alettiin laskeutumaan, mun oli ihan pakko vaan litistää naama ikkunaa vasten ja ihailla kun pilvien takaa paljastui kaunis ja vihreä Englanti.

Näin lataat oikeaoppisesti älypuhelintasi lentokoneessa. Aurinkokennollinen
matkalaturi sopii Norwegianin koneen ikkunan ja pimennysverhon väliin kuin
nyrkki silmään.


FIN vs UK
Lentokentällä kaikki sujui vaivattomasti ja Gatwickillä oli kyllä selkeät ohjeet ja taulut kaikesta. Ja matkatavarat, ne olivat jo hihnalla kun pääsin sinne asti ja parin minuutin sisään olin saanut jo kaikki kätösiini. Siinä sitä sitten oltiin. Jättimäinen reppu selässä, vedettävä laukku perässä ja sen päällä olkalaukku ja ukulele. Ja parikymmentä minuuttia aikaa löytää bussipysäkille. Ja kyllä, ihan itse löysin perille ja oikealle pysäkille ja jäi vielä aikaa ylikin. Bussi tuli ja istutin itseni etupenkille.

Mun bussipysäkki Gatwickillä. Voi mikä huojennus valtasi
mielen kun olin selvinnyt bussimatkasta, Suomen pään
lentokentästä ja lähtöselvityksistä, myöhässä olevasta
lentokoneesta ja Gatwickin lentokentästä oikealle pysäkille
ennen bussia. Voittajafiilis!

Matka meni joutuisasti, ihailin vaan upeita maisemia joista oon haaveillut jo niin pitkään. Sää oli pilvinen ja vähän sateli vettä. Mutta kaikkialla oli vihreää ja kaunista. Bussimatkan aikanakin nukahdin noin tunniksi. Sitten viimein saavuttiin Ringwoodiin. Sain matkatavarani ja siinä sitä sitten oltiin. Mulla oli kädet täynnä romua ja bussi huristi matkoihinsa. Muutaman minuutin odoteltuani pysäkkiä lähestyi auto jonka kuljettaja vilkutti vimmatusti ja hymyili iloisesti ja pysäytti auton mun kohdalleni.

Kaikki loksahti kohdilleen, mun työnantaja/host - kutsutaan häntä tästä eteenpäin vaikka D:ksi - oli juuri sellainen kun osasin odottaa. Oli ihanaa saada puhua ummet ja lammet pitkän matkustamisen jälkeen. Mua hymyilytti ja olin niin onnellinen. Mentiin suoraan kauppaan ja hommattiin mulle evästä muutamaksi päiväksi. Sitten haettiin lapset koulusta ja suunnistettiin "kotiin".

Tämä paikka on ehdottomasti kaunein paikka ikinä. En ole koskaan nähnyt vastaavaa ja mulla on edelleen usein vaikeaa uskoa että minä majailen tällaisissa puitteissa. Tämä on vanha tila, päärakennus on kuin suoraan vanhoista elokuvista ja sitä ympäröi mittaamattomasti tiluksia, on peltoa ja metsää sekä upeaa puutarhaa. Tallirakennus on sekin vanha. Osa siitä on edelleen käytössä, osassa säilytetään tavaroita. Täällä riittäisi tutkimista viikoiksi, jos olisi aikaa niin kävelisin vaan ympyrää täällä ja ihailisin upeita kaiverruksia ovien ympärillä, kauniisti laatoitettuja lattioita ja vanhoja huonekaluja. Ja päärakennusta voisin katsella päivätyökseni vaikka jatkuvasti.
Multa riittää rajattomasti arvostusta sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka entisöivät tämän kaltaisia paikkoja menneitä aikoja kunnioittaen ja arvostavat historiaa. Toisaalta tätäkin paikkaa käytetään esimerkiksi monein tapahtumien järjestämiseen, häihin ja juhliin. Lisäksi täällä järjestetään ammuntoja ja monia muita aktiviteetteja. Ollaan tästä puhuttukin D:n ja hänen miehensä kanssa ja on ollut ilo kuunnella heidän ja muiden kertomuksia tästä paikasta.

Ensimmäinen päivä meni siis hyvin pitkälti matkustamiseen. Olisin saanut käyttää loppupäivän asettuakseni aloilleni, mutten kyennyt siihen sillä hetkellä joten sysäsin tavarani huoneeseeni ja vaihdoin päälleni tallivaatteet ja lähdin talliin. Karsinapaikkoja täällä on vain muutama. Hevoset ovat pääasiassa ulkona ja sisälle ne otetaan vain erikoistapauksissa. Tällä hetkellä kaksi hevosta yöpyy tallissa. Toinen niistä on nykyisen au pairin hevonen ja huomenna he lähtevät kotimatkalle ja voi olla että tämä ainoa tallissa yöpyvä hevonen saa alkaa yöpymään ulkona nyt kun tallissa sille ei ole seuraa. 
Ensimmäisenä iltana olin tallissa nykyisen au pairin (K) ja viikko mua aiemmin saapuneen kollegani (J) kanssa. Kengittäjä tuli katsomaan paria hevosta, ne oli sidottu tallin käytävälle kengittäjää odottamaan. Toisella niistä - ruskealla tammalla - oli kaviopaise. Pääsin heti töihin kun minä ja K tehtiin kengittäjän ohjeiden mukainen sidos kavioon. Sitten käytiin J:n ja K:n kanssa viemässä hevoset ulos ja semmoista.
Illalla mentiin talolle (asun siis tallirakennuksessa olevassa asunnossa) ja D keksi että lähdetään elokuviin. Niin me sitten lähdettiin neljästään elokuviin lähimpään kylään. Elokuvateatteri oli söpöin mahdollinen. Sellainen vanha teatteri jossa kuulemma järjestetään esimerkiksi lasten näytelmiä. Penkit oli puiset ja narisevat. Ja hymyilevät mummelit myivät jäätelöä yleisön seassa ja yläpuolella oli pubi. Elokuva oli nimeltään The Danish Girl. Oli kyllä ihan mielenkiintoinen - joskin ennalta arvattava - elokuva.
Takaisin tilalle päästyäni laitoin vaatteet lipastoon ja järjestelin huoneeni jotta sisäinen perfektionistini saa rauhan yöaikaan. Ja sitten oli aika painua nukkumaan. Mun sänky on leveä ja peitto on paksu, kaikki on hyvin!

Seuraavassa postauksessa lisää kuulumisia :)

5 kommenttia:

  1. Alku vaikuttaa oikein lupaavalta. Hienosti sinut on otettu vastaan. Tästä on hyvä jatkaa. Muista levätäkin välillä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä muistetaan :) Kyllä on kivasti otettu vastaan, parempaa vastaanottoa ei olisi voinut toivoa..

      Poista
  2. Hei Mari, kyllä sinulla tuntuu menevän tosi kivasti. Nauti joka hetkestä, sillä mikään hetki ei palaa, mutta onneksi aina tulee uusia... T. Irma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irma! Kyllä menee oikein mainiosti, tuntuu ihan oikealta paikalta minulle tämä! Sinullekin hyvää matkaa! :)

      Poista
  3. Lauantaiaamu ja oli todella mielenkiintoinen matkakertomus tähän mennessä kokemuksistasi Mari. Hyvää jatkoa ja lisää luettavaa tulevista asioista siellä! Halauksin, Annikki.

    VastaaPoista