Mitä kaipaan Suomesta?

Nyt kun Englantiin on kotiutunut ja elämä rullaa omalla painollaan, ajatukset harhailee entistä useammin Suomeen sellaisissa kaihoisissa ja hopeareunaisissa tunnelmissa.
Kun mietin Suomea ja kotia, ensimmäinen asia mikä tulee mieleen on aurinkoinen kesäilta papan luona, savusaunan edessä vanhalla penkillä koivun alla pyyhe päällä istuskelu. Aurinko laskee metsän taa ja laitumelta kuuluu lehmien ammuminen ja tyynen järven pintaa rikkoo vain vesikirppujen hyppely ja silloin tällöin pinnassa käyvä kala.
Papan ranta on liejuinen, upottava ja inhottava mutta sen läpi kehtaa kahlata koska vesi siinä järvessä on yleensä houkuttelevan lämmintä. Muistan melko tarkkaan missä kohtaa on se kivi jonka päällä voi seistä, vaikkei sitä pinnalta näekään.
Savusaunan löylyt on parhaat löylyt mitä kuvitella saattaa ja niistä löylyistä ja koivuvastasta jää ihoon ja hiuksiin ihana tuoksu. Saunan jälkeen paras virvoitusjuoma on ehdottomasti kotitekoinen marjamehu. Saunanraikkaana kelpaa laittaa mekkoa päälle ja kiristää tanssikenkiä jalkaan.
Papan luota kestää noin vartin kävellä tanssilavalla, riippuen siitä miten monesti pysähtyy silittelemään tietä reunustavilla laitumilla käyskenteleviä lehmiä ja miten paljon hyttysiä matkalle on siunaantunut. Mitä enemmän hyttysiä niin sitä rivakammin nousee tennari.

Mitä kaikkea ikävöin näin melkein 3 kuukauden jälkeen? Perhettä ja kotia tietenkin. Mutta mitä muuta?

Hukka

Ennen reissuun lähtöä oltiin Hukan kanssa kun majakka ja perävaunu. Vietin paljon aikaa sen kanssa niin lenkeillä, treenatessa, koirapuistoissa kuin spontaaneilla roadtripeillä milloin minnekin. Hukka tuli meille keväällä 2015 ja sitä ennen meillä oli viimeksi ollut pentu vuonna 2007 eli odotus oli ollut pitkä ja Hukan tulon myötä se osoittautui myös sen arvoiseksi.

En tiedä miten Hukka enää muistaa mua kun tuun takaisin ja tuleeko se ikinä pitämään mua yhtä tärkeänä kun piti aiemmin, se harmittaa ja pelottaa eniten.

Hankasalmi

Äidin kotipaikka järven rannalla, peltojen ja metsän keskellä. Kun olin nuorempi, siellä oli aina karjaa. Sitten ne hävitettiin mutta muutamia vuosia sitten navettaan muutti osa lähitilan hiehoista ja vasikoista ja paikka tuntui taas samalta kun sillon kun pieninä räkänokkina oltiin siellä.
Savusauna on parhaita mahdollisia asioita Suomen kesässä. Viime vuosina saunominen on jäänyt omalta osaltani turhan kiireiseksi valitettavasti, aina on jäänyt lämmitys viimetinkaan ja itselläni alkaa iltaa kohden tanssijalka vipattamaan siihen malliin että humpalle on päästävä. Savusaunassa on parasta olla silloin kun ei ole kiirettä, järvi on lämmin ja mehua on riittämiin.

Hankasalmella on myös paljon kavereita ja iso osa sukulaisista. Pienestä pitäjästä on muodostunut todella tärkeä itselleni. Vuosien saatossa musta on kuoriutunut eräänlainen vanha sielu. Tykkään vanhoista rakennuksista, innostun paikallishistoriasta ja vanhojen tavaroiden koluamisesta. Vanha tanssimusiikki on mulle tärkeää ja rauhoittavaa. Siksi rakastan tällaista pientä ja piskuista pitäjää jossa näkee vielä laiduntavia lehmiä, kylän raitilla pyöräileviä mummoja joiden huivi on sidottu leuan alle ja lauantaisin ihmisiä vaeltamassa tanssilavalle.

2014. Mökkireissulla Kangasniemellä. Pikkuveli souti mut mantereelle josta
kävelin autolle ja hurautin paikalliselle tanssilavalle. Ja yön pikkutunteina
jalat hellinä ja mieli keveänä sama reissu käänteisessä järjestyksessä, kaunis
suomalainen kesäyö parhaimmillaan!

Tanssit

Minä löysin tanssit muistaakseni vuonna 2012. Hangan lavalle piti päästä Juhannuksena pyörähtämään. Juhannusaattona minua haettiin kerran tanssiin ja pelkäsin ja jännitin niin maan perkeleesti. Seuraavana päivänä taisin päästä jo kahdesti tanssimaan. Samana vuonna kävin vielä ehkä kerran tansseissa. Vuonna 2013 kävin jo ehkä viitisen kertaa tanssimassa. Taisin osata juuri ja juuri foksin ja valssin. Sinä vuonna löysin myös Syvälahden lavan ensimmäistä kertaa. Enpä vielä silloin tiennyt millainen merkitys sillä paikalla tulee mulle olemaan.
Vuonna 2014 olin armeijassa mutta viikonloppuvapailla kävin melko aktiivisesti tanssimassa. Monet viikonloput tosin menivät siinä että kotiin päästyä kellahti sohvalle ja seuraavat pari päivää kuluivat viikon aikana kerrytettyjä univelkoja kuittaillen. Mutta tanssiminen oli kyllä erittäin hyvää vastapainoa maastokuvioiselle arjelle, tanssireissut oli niitä harvoja hetkiä sen vuoden aikana kun tunsin itseni naiselliseksi.

Vuosi 2015 oli mulle todellinen tanssivuosi. Laskin itseasiassa tukkimiehen kirjanpidolla tanssikerrat mutta lappu jäi kotiin. Syvälahden lavalla kävin peräti 18 kertaa eli multa taisi koko kesän aikana jäädä kahdet lauantaitanssit välistä. Koko vuoden aikana mulla oli vapun jälkeen muistaakseni 3 viikkoa joiden aikana en käynyt kertaakaan tansseissa. Parhaimmillaan taas kävin kolmena iltana viikossa tanssimassa ja parhaana iltana tanssin koko illan kahta kappaleparia lukuunottamatta eli käytännössä 5 tuntia lähes tauotta.
Vuoden aikana tuli koluttua seuraavat lavat:

Ainolan lava
Hangan lava
Kartano Kievari
Kisaranta
Kuikan lava
Kukonhiekka

Revontuli
Syvälahden lava

Tommolan suurlava
Valasranta
Virtain hiekkaranta

Viime vuosi oli muutenkin merkityksellinen. Siihen asti olin tanssinut uskollisesti foksia, valssia ja hidasta valssia mutta viime vuonna repertuaariin tuli humppa, tango, fusku, bugg, jenkka sekä vähän rumbaa ja cha chaatakin. Yhdellekään kurssille en mennyt mutta kun viikossa tuli tanssittua niin paljon, oppi meni väkisinkin perille. Ja ystävälliset miehet opettivat uusia kuvioita lavoilla. Yhden kaverin kanssa tanssittiin pienessä kerrostalokaksiossakin ja opeteltiin viemistä.

Siksipä yrittelen nytkin katsella tanssivideoita ja muistella askelia ettei vallan unohdu huolella hankittu taito.

Tanssin aloittaminen muutti mun elämääni todella monella saralla. Nykyisistä kavereistani lähes kaikki ovat peräisin tanssilavoilta. Paras kaverinikin on alunperin tanssilavoilta tarttunut mukaani. Ilman tanssia olisin paljon yksinäisempi, viime kesä olisi kulunut kuka ties miten. Vaikka tanssireissut ovat vieneet multa pitkän pennin tanssilippujen ja bensojen muodossa, ovat ne ehdottomasti parempia sijoituskohteita kuin vaikkapa baarit.
Kestävyyskuntoni on kasvanut huomattavasti, tanssiminen on ollut mainio urheilumuoto vaikken lavoille liikunnan takia lähtenytkään. Olen tuntustunut monenlaisiin ihmisiin, saanut itsevarmuutta ja rohkeutta olla oma itseni. Tanssiminen on hieno keino tutustua ihmisiin, oppia lisää itsestään ja muista ihmisistä ja nauttia hyvästä musiikista. Tanssiminen on myös hieno tapa rikkoa ennakkoluuloja. Esimerkiksi armeijavuoteni aikana oli aiks mielenkiintoisia keskusteluja tanssipartnerien kanssa kun kysyivät että opiskelenko vai olenko työelämässä. Kun vastaa että ei kyllä minä armeijan vihreissä pyöritän rattia ja paimennan sotamiehiä, reaktiot oli aika hauskoja. Ja kyllähän tuolla on tullut itsekin tanssittua niin opettajien, upseerien kuin poliisien kanssa. Mutta tanssilavalla ollaan kaikki samalla linjalla ja hymy ja rento ja avoin asenne kantavat pitkälle.

Kaikista suurin ikävä on tanssimista, siitä tuli niin iso osa elämääni. Oon täällä käynyt tanssikurssilla mutta ei se ole sama asia kun nauttia kesäillasta suomalaisella tanssilavalla vaikkapa Kesäillan valssin soidessa. Kurssittautuminen ei ole mua varten, joten tällä hetkellä poden vaan tanssi-ikävää ja voisin tehdä mitä vaan että ensi lauantaina pääsisin Syvälahden lavan avajaisiin pyörähtelemään.

Sunnuntai

Oltiin viime maanantaihin asti ilman isäntäperhettä jotka olivat ulkomailla lomailemassa reilun pari viikkoa. Tai no isäntä ja lapset itseasiassa tulivat vasta eilen tänne.

Minä olin reissun ajan talonvahtina. Ja talo on sen kokoinen että Suomen kotini mahtuisi sen talon sisään aika monta kertaa.

Mulla oli äärimmäisen hauskaa ja nautin suuresti siitä että sain olla vastuussa. Ja sitä vastuuta oli ihan riittämiin. Meillä on 16 hevosta ja meitä on kaksi parikymppistä räkänokkaa pitämässä niitä silmällä. Hevosista neljä on tiineenä joten sekin oli mielessä että mitäs jos joku päättääkin laittaa synnytyksen käyntiin ennen aikojaan. Mutta kaikki tammat on edelleen yhtenä kappaleena ja viikon päästä olisi ensimmäisen tamman laskettu aika!

Lisäksi mun piti suorittaa omat hommat ja samalla pitää silmällä kollegaa. Olisin voinut hänelle antaa enemmänkin hommia, mutta se taas ei ole mulle luonnollista. Mielummin teen itse niin saan ainakin hommat tehtyä ja tiedän että lopputulos on riittävä. Niinpä joku ilta painoin duunia puoleen seitsemään asti kun työt oli aloitettu kahdeksalta ja koko päivä oltu ulkohommissa. Kyllä illalla tiesi työskennelleensä..

Mun työnantaja (D) on aivan uskomattoman hieno ihminen. Sen lisäksi että hän tosiaan on pomo, hän on myös mun host sillä oon täällä kuitenkin nimikkeellä Horse Au Pair. Hän on ilmaissut moneen kertaan että on erittäin tyytyväinen mun työn jälkeen ja sanoi että mua ei voi verratakaan edellisiin Au Paireihin. Mulla on taustalla kuitenkin rekkakortti ja armeijavuosi joten tällainen työ ei ole mulle mikään ongelma eikä oo ollut fyysisesti rasittavaa. Venyvät työajat ja mudassa taivaltaminen on tulleet tutuiksi jo aiemminkin.

Tuntuu äärettömän hyvältä että työtä arvostetaan, siitä saa aika paljon voimaa jatkaa samaa tahtia.

Myös yhden meillä vuokralla olevan hevosen omistaja sanoi sekä mulle että kahden kesken työnantajalleni että oon hyvä työssäni ja että hän luottaa minuun aivan täysin.

Tänään näin lomalta palanneen isännän ensimmäistä kertaa ja hän sanoi että "I heard that you were a real champion here". Olin kyllä tosi ylpeä siitä että mun työni tulos ja motivoitunut tekemiseni oli tavoittanut hänetkin.

Tosin D sanoi mulle sitten tänään että oon painanut koko viikonlopun ihan mieletöntä tahtia hommia ja mun pitäisi muistaa välillä huilatakin. Työviikonloppuina mun töihin kuuluu hevosten aamuruokinnan lisäksi tunnista kahteen huoltotöitä ja iltapäivällä hevosten tarkastaminen ja kissojen ruokinta aamuin illoin. Mutta eilenkin olin lopulta johonkin kuuteen asti töissä, tehtiin uutta aitaa varsomislaitumelle. Aiemmin päivällä kylvin uutta ruohoa ja rassailin aitoja, tein yhden kaviohauteen sekä pesin meidän Kubotan. Päivän venyminen ei haitannut koska tehtiin aitaa yhden meidän työntekijän kanssa ja hän on yksi harvoista nuorista työntekijöistä täällä ja on aina tosi mukava jutella ihmisen kanssa jonka kanssa huumorintaju kohtaa ja voi vaihtaa kuulumisia.

Tänään harasin samaisen laitumen, viimeistelin aidan, harasin toisenkin laitumen ja tein kaviohauteen yhdelle hevoselle. Oli niin kaunis ja aurinkoinen päivä että vietin paljon aikaa ihan vaan laitumilla hevosia moikkaillen ja harjaillen. Viikonloppuisin on enemmän aikaa ihan vaan seurustella hevosten kanssa ja olla vaan.

Mutta täytyy yrittää välillä hiljentää tahtia vaikka se vaikeeta onkin. Kun pääsee kunnolla vauhtiin niin ei meinaa vaan veto loppua millään. Jos on laitteet ja kaikki traktorin perässä niin monesti ajattelee että "jos vielä tuon yhden laitumen teen.."

Lopuksi vielä ajattelin ilahduttaa muutamalla muulla videolla. Kyllä mä oikeasti siis töitäkin teen vaikka muutaman videonkin oon ehtinyt tehdä. Viikonloppuisin on vaan niin paljon rennompi olla ja tehdä töitä kaikessa rauhassa että näitä hetkiä on kiva ikuistaa.

Laatuaikaa ystävien kanssa. Tuo pieni hevosvauva on niin syötävän suloinen ja reipas. Sen kanssa pitäisi ottaa asiaksi korvien koskettelun ja jalkojen hipelöimisen. Etualalla oleva appaloosa x täysverinen on se sama jolla olen ratsastellut. Kaikilla tuntui olevan halipula tai ne tiesivät että reisitaskuissa oli porkkanoita, kun noin parveilivat.

Tein kaviohaudetta yhdelle ruunalle. En millään halua kävellä edestakaisin hevosen kanssa tallin ja laitumen väliä sillä laidun sijaitsee toisella puolella kylää, joten yleensä teen hauteen laitumella.

Tuo rautias nuori ruuna on ihan uskomaton. Se osallistuu mielellään ihan kaikkeen ja tulee joskus juoksujalkaa paikalle jos meinaa missata hauteen laiton tai aidan teon.
Meidän toinen hevosenhoitaja ei tykkää tuosta ruunasta ollenkaan. Minä taas rakastan sitä yli kaiken. Tuo ei ole millään lailla inhottava tai ilkeä otus eikä se toistaiseksi ole yrittänyt pomottaa. Se on vaan niin tavattoman kiinnostunut kaikesta. Siitä voisi tulla vielä mainio kenttäratsu ainakin rohkeutensa puolesta. Toivon todella että sen tuleva ratsastaja ja treenaaja ymmärtää sitä eikä väärinymmärrä sen persoonallisuutta.

Lauantai-aamu

Koitan paikata päivittämättömyyttäni tän aamuisella videolla. Video kuvaa viikonloppuaamun töitä. noiden jälkeen lähden itse yleensä laitumia siivoamaan tai muuta traktorihommaa tekemään jos säät sallii. Tänään ei sallinut joten tein kaikenlaista muuta puhdetyötä.

Noin kymmenen minuuttia videon tallentamisen jälkeen täällä satoikin taas kotoiseen malliin vettä ja tuuli niin että piti nykästä takkikin päälle.

Mutta aamu oli kaunis!

Keskiviikkopäivä oli jopa niin kaunis että suomalainenhan siitä lämmöstä intoutui ja heitti hupparin veks ja työpäivän jälkeen suihkuun mennessä säikähti kun selkä olikin ihan punainen. On se kumma. Mun sisko ruskettuu aina ja on muutenkin mielettömän kaunis. Mä vaan palan ja muutun punaiseksi. Ei käy tasan onnen lahjat, perhana.