Sunnuntai

Oltiin viime maanantaihin asti ilman isäntäperhettä jotka olivat ulkomailla lomailemassa reilun pari viikkoa. Tai no isäntä ja lapset itseasiassa tulivat vasta eilen tänne.

Minä olin reissun ajan talonvahtina. Ja talo on sen kokoinen että Suomen kotini mahtuisi sen talon sisään aika monta kertaa.

Mulla oli äärimmäisen hauskaa ja nautin suuresti siitä että sain olla vastuussa. Ja sitä vastuuta oli ihan riittämiin. Meillä on 16 hevosta ja meitä on kaksi parikymppistä räkänokkaa pitämässä niitä silmällä. Hevosista neljä on tiineenä joten sekin oli mielessä että mitäs jos joku päättääkin laittaa synnytyksen käyntiin ennen aikojaan. Mutta kaikki tammat on edelleen yhtenä kappaleena ja viikon päästä olisi ensimmäisen tamman laskettu aika!

Lisäksi mun piti suorittaa omat hommat ja samalla pitää silmällä kollegaa. Olisin voinut hänelle antaa enemmänkin hommia, mutta se taas ei ole mulle luonnollista. Mielummin teen itse niin saan ainakin hommat tehtyä ja tiedän että lopputulos on riittävä. Niinpä joku ilta painoin duunia puoleen seitsemään asti kun työt oli aloitettu kahdeksalta ja koko päivä oltu ulkohommissa. Kyllä illalla tiesi työskennelleensä..

Mun työnantaja (D) on aivan uskomattoman hieno ihminen. Sen lisäksi että hän tosiaan on pomo, hän on myös mun host sillä oon täällä kuitenkin nimikkeellä Horse Au Pair. Hän on ilmaissut moneen kertaan että on erittäin tyytyväinen mun työn jälkeen ja sanoi että mua ei voi verratakaan edellisiin Au Paireihin. Mulla on taustalla kuitenkin rekkakortti ja armeijavuosi joten tällainen työ ei ole mulle mikään ongelma eikä oo ollut fyysisesti rasittavaa. Venyvät työajat ja mudassa taivaltaminen on tulleet tutuiksi jo aiemminkin.

Tuntuu äärettömän hyvältä että työtä arvostetaan, siitä saa aika paljon voimaa jatkaa samaa tahtia.

Myös yhden meillä vuokralla olevan hevosen omistaja sanoi sekä mulle että kahden kesken työnantajalleni että oon hyvä työssäni ja että hän luottaa minuun aivan täysin.

Tänään näin lomalta palanneen isännän ensimmäistä kertaa ja hän sanoi että "I heard that you were a real champion here". Olin kyllä tosi ylpeä siitä että mun työni tulos ja motivoitunut tekemiseni oli tavoittanut hänetkin.

Tosin D sanoi mulle sitten tänään että oon painanut koko viikonlopun ihan mieletöntä tahtia hommia ja mun pitäisi muistaa välillä huilatakin. Työviikonloppuina mun töihin kuuluu hevosten aamuruokinnan lisäksi tunnista kahteen huoltotöitä ja iltapäivällä hevosten tarkastaminen ja kissojen ruokinta aamuin illoin. Mutta eilenkin olin lopulta johonkin kuuteen asti töissä, tehtiin uutta aitaa varsomislaitumelle. Aiemmin päivällä kylvin uutta ruohoa ja rassailin aitoja, tein yhden kaviohauteen sekä pesin meidän Kubotan. Päivän venyminen ei haitannut koska tehtiin aitaa yhden meidän työntekijän kanssa ja hän on yksi harvoista nuorista työntekijöistä täällä ja on aina tosi mukava jutella ihmisen kanssa jonka kanssa huumorintaju kohtaa ja voi vaihtaa kuulumisia.

Tänään harasin samaisen laitumen, viimeistelin aidan, harasin toisenkin laitumen ja tein kaviohauteen yhdelle hevoselle. Oli niin kaunis ja aurinkoinen päivä että vietin paljon aikaa ihan vaan laitumilla hevosia moikkaillen ja harjaillen. Viikonloppuisin on enemmän aikaa ihan vaan seurustella hevosten kanssa ja olla vaan.

Mutta täytyy yrittää välillä hiljentää tahtia vaikka se vaikeeta onkin. Kun pääsee kunnolla vauhtiin niin ei meinaa vaan veto loppua millään. Jos on laitteet ja kaikki traktorin perässä niin monesti ajattelee että "jos vielä tuon yhden laitumen teen.."

Lopuksi vielä ajattelin ilahduttaa muutamalla muulla videolla. Kyllä mä oikeasti siis töitäkin teen vaikka muutaman videonkin oon ehtinyt tehdä. Viikonloppuisin on vaan niin paljon rennompi olla ja tehdä töitä kaikessa rauhassa että näitä hetkiä on kiva ikuistaa.

Laatuaikaa ystävien kanssa. Tuo pieni hevosvauva on niin syötävän suloinen ja reipas. Sen kanssa pitäisi ottaa asiaksi korvien koskettelun ja jalkojen hipelöimisen. Etualalla oleva appaloosa x täysverinen on se sama jolla olen ratsastellut. Kaikilla tuntui olevan halipula tai ne tiesivät että reisitaskuissa oli porkkanoita, kun noin parveilivat.

Tein kaviohaudetta yhdelle ruunalle. En millään halua kävellä edestakaisin hevosen kanssa tallin ja laitumen väliä sillä laidun sijaitsee toisella puolella kylää, joten yleensä teen hauteen laitumella.

Tuo rautias nuori ruuna on ihan uskomaton. Se osallistuu mielellään ihan kaikkeen ja tulee joskus juoksujalkaa paikalle jos meinaa missata hauteen laiton tai aidan teon.
Meidän toinen hevosenhoitaja ei tykkää tuosta ruunasta ollenkaan. Minä taas rakastan sitä yli kaiken. Tuo ei ole millään lailla inhottava tai ilkeä otus eikä se toistaiseksi ole yrittänyt pomottaa. Se on vaan niin tavattoman kiinnostunut kaikesta. Siitä voisi tulla vielä mainio kenttäratsu ainakin rohkeutensa puolesta. Toivon todella että sen tuleva ratsastaja ja treenaaja ymmärtää sitä eikä väärinymmärrä sen persoonallisuutta.