Trimmeröintiä ja takapakkia

Pahoitteluni päivittämättömyydestä! Kiirettä on pitänyt ja mulle se vaan sopii.
Pari viikkoa sitten kävin meidän viheralueiden kunnossapidosta vastaavan kaverini juttusilla ja valittelin kun ei oikein hommaa ole, meinaa käydä aika pitkäksi. Kaverini ilahtui ja sanoi että voisin alkaa trimmeröimään aitalankojen alusia että sähkö kulkisi katkoitta.

Viime maanantaina tästä ilahtuneena ponnistin lainaamaan trimmeriä ja teinkin kaksi päivää putkeen töitä lähes tauoitta trimmerin kanssa. Keli oli kuin morsian ja suomalainen heittää muutenkin vaatteet pois kun lämpötila on +10 asteen tienoilla eikä lunta sada. Niinpä minäkin trimmeröin toppi pällä, pitkät housut sentään oli jalassa. Maanantaina taisin lopetella hommat siinä 7 maissa illalla kun työkaveri tuli hakemaan trimmeriään ja kyseli että joko alkaisi riittää tältä päivältä.

Keskiviikkona oli sateinen päivä eikä trimmeriä voinut siis ulkoiluttaa. Kävin kuitenkin hakemassa käsisahan lainaan ja vietin kokonaisen päivän sahaten aitalangoilla lepääviä oksia yhdeltä laitumelta.

Homma oli siitä antoisaa että työn tuloksen näki heti! Muutenkin päivä kului rattoisasti ja jätin kielikurssille menonkin välistä kun halusin saada tämän laitumen viimeisteltyä.

Illalla soittelin kotiinpäin ja silloin ihmettelin ekaa kertaa ääneen käsivarsissa olevia punaisia täpliä joiden arvelin liittyvän piikikkäisiin oksiin tai edellispäivien trimmeröintiin.

Mutta seuraavana aamuna heräsin kurjaan näkyyn; käsivarsien sisäpuolet ranteesta kainaloon asti oli sekä pilkkujen että rakkuloiden peitossa. Rakkuloita ei tosin ollut kovin montaa mutta tosi inhottavan muotoisia ja kohollaan olevia. Myös kaulassa ja rintakehässä oli rakkuloita ja naarmuja.

Aloin googlettelemaan asiaa englanniksi ja aika nopeesti epäilykseni kohdistuivat jättiläisukonputkeen. En ollut ihan varma olinko nähnyt sitä trimmeröidessäni mutta vammat viittasi siihen.

Ajoin kauppaan ja ostin antihistamiinia ja hydrokortisonia. Lämpimästä kelistä huolimatta pidin takkia päällä koko päivän sillä ukonputkelle altistumisen johdosta ihosta tulee auringonvalolle herkkä. Kasvin neste reagoi auringonvalon kanssa ja saa ihon muuttumaan rakkulaiseksi ja muodostaa palovammoja. Nämä rakkulat ja vammat paranevat todella hitaasti ja iho jää auringonvalolle herkäksi, joskus jopa useiden vuosien ajaksi.

Perjantaina iho ei ollut muuttunut mihinkään suuntaan joten ilmoitin työnantajalle että lähden näyttämään vammoja lääkärille. Ajoin Salisburyyn walk in clinicille jossa olin jo pari viikkoa aiemmin käynyt näyttämässä polven ruhjetta. 

Terveydenhoitajan reaktio oli aika erikoinen, hän lähinnä ihmetteli ja voivotteli ja kyseli useampaan kertaan että olenko varma että olen jo sairastanut vesirokon. Lopulta uskoi että nämä vammat liittyy jotenkin siihen trimmeröintiin sillä jälkiä on vain niissä kohdissa jotka altistuivat ruohosilpulle.

Terveydenhoitaja ei ollut kuullutkaan jättiläisukonputkesta ja arveli että olen allerginen jollekin kasville jota olin trimmeröinyt. Tosiasiassa olin aika varma että kyseessä on ukonputki, olen pennusta pitäen ryöminyt menemään vaikka missä kasvillisuudessa ja asunut maalla eikä koskaan ole mikään kasvi aiheuttanut reaktiota.

Sain kuitenkin reseptin steroiditabletteihin joiden pitäisi auttaa kutinaan, turvotukseen ja punotukseen.

Viikonloppuna olin kaverini juttusilla ja hän totesi mulle ykskantaan että jättiläisukonputki aiheutti minun vammat. Oli vaan kumma kun työnantaja eikä terveydenhoitaja olleet tietoisia kasvista joka on näin vaarallinen.

Olin onnekas, mulla oli suojalasit päässä eikä kasvoihinkaan ollut tullut roiskeita. Silmiin joutuessaan jättiläisukonputken neste voi aiheuttaa pysyvää sokeutumista.

Käsivarret eivät ole mitenkään kauniin näköiset ja kaula ja rintakehä ovat pilkukkaat. Nyt on kuitenkin kulunut 6 päivää oireiden alusta ja rakkulat ovat kuivuneet ja osa ruvista on lähtenyt. Jäljellä on enää punaisia laikkuja ja muutamia kohdita joissa iho on kutisevaa ja arkaa, lähinnä kyynertaipeissa. Oon rasvannut ihoa ahkerasti ja syön antihistamiinitabletteja ja steroiditabletteja. Tilnne ei enää näytä niin toivottomalta kuin pari päivää sitten jolloin ilmoitin että tänä kesänä en näytä käsivarsia kenellekään kun näytän punaiselta kuplamuovilta.

Mutta tänään näytettiin jo tältä, mikä on suorastaan huikea muutos esimerkiksi perjantaihin verrattuna.

Tuo työkaverini on saanut jättiläisukonputkesta osakseen ja hänellä on joitain jälkiä käsivarsissa ja kaulassa. Mullekin jäänee jonkinlaisia arpia käsivarsiin ja kaulaan mutta se ei haittaa. Muutenkin mulla on raajat täynnä jos minkälaista arpea milloin koirien kanssa touhuamisesta ja milloin omasta tyhmyydestäni. Onpahan jotain mitä muistella sitten vanhana.