Vauvauutisia!

Meillä on täällä jo ihan kesä! Tämä viikko on ollut niin uskomattoman kaunis, mittarissa parikymmentä astetta ja taivaalla ei pilven häivääkään. Eilen ja tänään olin töissä topissa ja shortseissa ja suorastaan tunsin miten väri tarttui tähän suomalaiseen, aurinkoa harvoin kohtaavaan ihoon.

Upeiden kelien lisäksi on myös muuta ilon aihetta, kauan odottamamme varsominen tapahtui nelisen päivää myöhässä sunnuntai-aamuna. Olin töissä ja laitumelle tammaa ruokkimaan saapuessani mua olikin vastassa D, lastenhoitaja, tamma ja nurmella pitkällään päiväunilla noin tunnin ikäinen kaunis orivarsa. Lastenhoitaja oli toki vapaalla mutta hän oli huomannut kotinsa ikkunasta ulos katsoessaan että tamma oli ollut rauhaton ja varsominenkin käynnistyi. Niinpä hän soitti D:lle joka tuli ja suoristi toisen varsan etusista ja veti vähän, mutta muuten kokenut tamma hoiti homman itse.

Oon ehkä vähän pettynyt etten nähnyt varsomista, mutta onneksi meillä on vielä 3/4 varsomisista jäljellä joten ehkäpä vielä näen!

Olin kuitenkin nostamassa varsaa jaloilleen, näkemässä ensimmäisen mahalaskun, ensimmäiset askeleet ja ohjaamassa pienen pään utareelle.

Oli niin hauska seurata kun koko sunnuntaipäivän laitumen vieressä oli joko autoja tai koiranulkoiluttajia tai lenkkeilijöitä. Kaikki olivat odottaneet innolla varsan syntymää ja kaikki olivat kovin kiinnostuneita pienokaisesta.

Jännä miettiä että vain kaksi tuntia ennen näiden kuvien ottoa tuo eläin joka koostuu näennäisesti 90% eri suuntiin harottavista raajoista, oli vasta syntymässä. Ensimmäiset askeleet oli toki huteria mutta yllättävän nopeasti se tasapaino alkoi löytymään ja jalat kantamaan. Ja kuinka valmis se onkaan jo tuossa iässä.

Toisena elinpäivänään varsaan piikitettiin ainetta jonka pitäisi ikään kuin löysentää/rentouttaa etujalkojen jänteitä. Syy tälle oli että varsa käveli erittäin voimakkaasti kavioiden kärjillä balleriinan tavoin. Pieni potilas oli reippaasti mun ja työkaverin syleilyssä kun D pisti aineen sen pieneen suoneen.

Lisäksi kävelytin tammaa ja varsaa joka päivä vajaan puolisen tuntia. Ja itseasiassa jo seuraavana päivänä varsan kävely näytti normaalilta, kovalla alustalla kävely ja aine tekivät tehtävänsä.

Siinä on jotain hauskaa kun kävelee kylänraitilla tamma narun päässä ja parin päivän ikäinen varsa peränpitäjänä tai vierellä. Aikuinen mies alkaa puhumaan yllättävän pehmeällä äänellä ja jokaisen kasvot sulavat hymyyn kun tuollainen pieni eläinlapsi tulee vastaan.

Naapurin Bed & Breakfast -paikan pitäjät jakoivat mun ottaman kuvan instagram-tililleen ja toissapäivänä pariskunta tuli oikein kiireellä tien varteen katsomaan kun lähdin kävelyttämään parivaljakkoa ja ottivat kauniin kuvankin äidistä ja pojasta.

Tänään en kävelyttänyt tammaa. Mutta oli niin kaunis ilma että ulkona oli oltava. Kävin laitumella seurustelemassa tamman kanssa ja istahdin sitten alas. Varsa rohkaistui siinä määrin että tuli ihan viereen ja nuoli iholta aurinkorasvaa. Sitten sitä rupesi kiinnostamaan hiukset ja mun kasvot.

Sain kaivettua kännykän esiin ja otettua muutamat kuvat. Varsan rohkeus yllätti. Tänäänkin se otti laukkaspurtin kohti kun olin siivoamassa katosta laitumella.

Onneksi mulla on nyt vähänlaisesti hommaa niin voinkin alkaa seurustelemaan varsan kanssa ja opettamaan sitä ihmisten tavoille.

Tällaiset kissanpentujen ja varsojen sosiaalistamiset ja sylittelyt on kyllä yksiä tämän työn parhaita anteja!