Eläinvauvoja

Meillä on taas bengalinkissavauvoja! Yhteensä neljä, kahdesta valkoisesta ei saanut mitenkään persoonallisia ja mielenkiintoisia kuvia niin jätän ne julkaisematta. Nämä söpöläiset syntyivät alle viikon kuluttua siitä kun lähdin Suomeen. Eilen otin kuvat että saa potentiaalisille omistajille laittaa näytille kuvia lapsosista.

Vasemmalta oikealle, nuorimmasta vanhimpaan.

Nuorimmainen syntyi 17.6., keskimmäinen 25.5. ja vanhin 1.5. Vielä olisi yksi varsa tulossa tänä kesänä. Lisäksi useita tammoja on siemennetty jo eli ensi vuosi tulee olemaan kiireinen varsakesä!

Toissapäivänä jouduin kurvaamaan kiireellä Southamptoniin hakemaan siemennestettä terminaalilta sillä kuriirifirmalla oli viivästyksiä eikä meillä ollut varaa odottaa iltaan asti joten minut lähetettiin noutamaan lähetystä. Isoissa kaupungeissa ajo kuumottaa edelleenkin mutta selvisin eksymisittä, yllätyin itsekin! Ja tamma ehdittiin siemenää ajoissa.

Erilainen juhannus

Suomesta palaamisen jälkeen on ollutkin aikamoista kiirettä. Tai no ei mitään suurta stressiä mutta tekemistä on riittänyt pitkälle iltaan. Näin kesäisin aloitetaan työt aamulla 7:30 ja lopetellaan illalla klo 18 maissa. Itse paahdan monesti töitä sinne klo 19 asti kun on mukava vahti päällä ja iltaa kohden sää viilenee niin on mukava tehdä töitä.

Palasin Suomesta perjantaina 10.6. ja seuraavana maanantaina mulla oli traktorikurssi. Ihan mua varten oli tilattu perehdytyspäivä isompiin traktoreihin. Mun kuvissa on aiemmin vilahdellut vanha sininen Ford 4000 mutta tuon koulutuksen myötä saan ajaa myös meidän isoja John Deerejä. Koulutuspäivä itsessään meni hyvin, opettaja oli yllättynyt siitä että osaankin ajaa ja peruuttaa jo ennestään, hän ei tiennyt mun CE-kortista.

Sen jälkeen vietinkin usean päivän niittäen laitumia joilla kasvaa versoja ja rikkakasveja joista pitää päästä eroon. Oli oikein kivaa hommaa ja viihdyin hyvin isompien traktoreiden ratissa. Nyt ei oo sitä hommaa taas ollut mutta kunhan jotain ilmenee niin pääsen taas ajelemaan noilla koneilla!

Samalla viikolla perjantaiaamuna odotti laitumella yllätys kun yksi tammoista oli pyöräyttänyt esikoisvarsansa 10 päivää etuajassa ihan yksinään. Varsa ravaili jo äitinsä perässä ja oli löytänyt tiensä maidon äärelle joten loppu hyvin kaikki hyvin.

Samana päivänä autoin naapurissa olevan B&B isäntää kuljettamaan tuollaisen vajan uuteen paikkaan. Kahdestaan me nostettiin se kyytiin ja opetin vielä isäntää samalla kuormaliinojen käyttöön.

Pariin otteeseen oon ollut myös työkaverin äidin johtaman porukan matkassa vetämässä hukkakauraa pelloilta. Hukkakaura on yksivuotinen rikkakasvi joka viihtyy valitettavan hyvin pelloilla ja kilpailee näin viljan kanssa samoista ravintoaineista ja vedestä. Hukkakaura vedetään maasta ja hävitetään polttamalla. Mukavaa hommaa, tutustuin hyvin uusiin ihmisiin ja oli hauskaa kävellä traktorin urissa pelloilla ja paikantaa viljan seasta pilkottavia hukkakauroja.

Tässä on tämän viikon tuotos. Tiistaina ja keskiviikkona rakennettiin kahden työkaverin kanssa tuo häkki. Itse rakennus kasattiin elementeistä jo keväällä mutta nyt saatiin viimein aikaiseksi tuon häkin kokoaminen. Kyseinen rakennus on siis kissala, sinne siirrettiin keskiviikkoiltana kolme aikuista kissaa, kaksi vanhempaa pentua ja neljä muutaman viikon ikäistä pentua.

Häkki ei ollut mikään hauska rakennettava mutta äkkiä siitä selvittiin lopulta.

Tänä vuonna juhannus meni vähän erilaisissa merkeissä, olin töissä. Tänään oon trimmeröinyt koko päivän ja eilen tein ihan normaalin työpäivä. Välillä näinkin!

Suomiloma

Nyt kun oon jo takaisin kotoisan sateisessa Englannissa niin on mukava muistella kesälomareissua kotiin.

Siitä asti kun tänne tulin helmikuun alussa, tiesin että kesällä täytyy päästä kotiin käymään. Syitä oli monia; siskon lakkiaiset, perheen ja Hukan näkeminen, sukulaisten tapaaminen, Suomen kesän näkeminen, tanssilavoilla pyörähtely ja muutamien ystävien tapaaminen.
Kun tehtiin mun au pair-sopimus, sain tietää että mulla on vuodessa käytössä 20 lomapäivää joka toisen vapaaviikonlopun lisäksi. Välittömästi julmana ja pirullisena esikoislapsena keksin mainion juonen jolla varmistan että siskoni tulee saamaan lakkiaisyllätyksen. Mun kotiintulosta tiesivät äitin, isin ja veljen lisäksi vain muutamat kaverit. Erityisen vaikeeksi salaisuuden pitäminen muuttui pari päivää ennen Suomeen tuloa kun monet kaverit, hyvän päivän tuttavat ja kylänmiehet alkoivat kyselemään että milloin tuun käymään Suomessa. Vastailin vaan että "Jos sitä tässä kesän aikana jossain välissä..", vaikka tosiasiassa yritin parhaillaan ahtaa tuliaisia ja tanssikenkiä matkalaukkuuni.

Lähdin täältä sunnuntaina 29.5. työviikonlopun jälkeen. Imuroin huoneeni ja vaihdoin lakanat ja söin viimeiset ruuat jääkaapistani ennen kun työkaverini heitti mut meidän pösöllä läheiseen kylään bussipysäkille. Siinä vaiheessa kun nousin bussiin, olo oli aika turta. Olin laskenut päiviä Suomeen pääsemiseen siitä asti kun niitä oli 50. Latasin sitä varten sovelluksenkin kännykkääni.
Matka Lontooseen sujui ongelmitta. Suurta viihdettä matkaani toivat suklaa ja kuulokkeista pauhaava kotimainen musiikki jota olin juuri matkaa varten ladannut mun kännykkään. Lisäksi viereisellä penkkirivillä istuva japanilaisturisti joka räpsi kuvia Nikonillaan jokaisesta mielenkiintoisesta rakennelmasta ja hyökkäsi yhdellä pysäkillä uloskin kuvaamaan, sai aika hyvälle tuulelle.

Vietin yön Gatwickillä Bloc-hotellissa. Työnantajani oli mulle ystävällisesti varannut ja maksanut huoneen sieltä. Hotelli oli kerrassaan täydellinen lentokenttähotelli, ei valittamista! Huone oli erittäin pieni ja erittäin moderni, juuri sopiva lyhyeen majoittumiseen. Seinällä olevalla tabletilla säädeltiin lämpötilaa, valoja, verhojen asentoa ja sen kautta myös tehtiin check out.
Mun ilta kului hyvin pitkälti hotellihuoneessa makoillessa ja rentoutuessa. Kävin myös kiskurihintaisella illallisella ja siiderillä jotka olin molemmat ansainnut pitkän päivän jälkeen.

Nukkuminen sujui mainiosti jostain 23 aina kello 2:30 asti jolloin heräsin ja ajattelin että kello lienee jo aika paljon. Sitten nukahdin tunniksi ja heräsin taas. Tarpeeksi kauan makoiltuani ja pyörittyäni sekä youtubesta rentouttavaa unimusiikkia kuunneltuani luovutin ja aloin selaamaan kännykkää ja katselemaan telkkaria.

Aamu meni rauhassa valmistautuessa ja lentokentällä vaellellessa. Olin hyvissä ajoin check inissä ja kiertelin kauppoja ja metsästin evästä. Kuulin myös ensimmäistä kertaa 4 kuukauteen omaa äidinkieltäni ilman että se tuli älypuhelimesta tai koneesta!
Lento oli myöhässä ja aloin tekemään laskutoimituksia ja tajusin etten ehdi Helsingin bussiin. Seuraava bussi tulisi siitä yli tunnin kuluttua. Lento meni ihan hyvin, heräsin jossain vaiheessa siihen kun kylmä kuola valui poskellani.
Oli aika uskomaton tunne kun kone lasketui kentälle ja tajusin että oon vaan muutaman tunnin päässä kotoa. Voi miten väärässä olinkaan.

Bussi tuli viimeinkin ja päästiin matkaan. Aivoja väsytti kahden huonosti nukutun yön jälkeen mutta kroppa halusi pysyä hereillä. Mulla oli vaihto Lahden matkakeskuksella. Siellä odoteltiin bussia puolisen tuntia edellisen kuskin lupaaman 10 minuutin sijaan. Kävi ilmi kuitenkin että puoli tuntia oli se oikea aika eikä bussi siis ollut myöhässä. Viimeinkin päästiin lähtemään kohti Keski-Suomea.

Noin 10 minuutin jälkeen iski paniikki - missä tuliaispussi?! Tuliaiset olivat olleet matkalaukussa mutta koska Helsinki-Vantaalta piti ostaa vielä perinteiset Tobleronet, oli pakko siirtää tuliaiset omaan muovipussiinsa. Eikä siinä vielä kaikki, samaan pussiin laitoin Lahdessa päiväkirjan johon olin kirjoittanut joka päivä Englantiin tulosta tähän päivään asti.
Kävin sanomassa kuskille että tuliaiset jäi Lahteen. Hän ei voinut auttaa joten tein mielestäni ainoan oikean ratkaisun ja jäin siihen paikkaan pysäkille tien varteen jäljellä olevien tavaroideni kanssa.
Alkoi väsyttää ja nälättää ja itkettää. Kello oli noin 19:30. Soitin isille hädissäni ja samalla liftasin tien varressa. Bussi tuli kohdalle ja otti kyytiin. Matkakeskukselle päästyämme huomasin että mun pussi oli edelleen laiturilla 20 minuutin jälkeenkin! Juoksujalkaa laiturille ja tavarat talteen.

Aloin katselemaan seuraavaa bussia ja viestittelin isin kanssa. Mutta isi laittoi viestin että oli jo lähtenyt matkaan. Se lähti hakemaan minua Lahdesta asti Keski-Suomeen.
Pari tuntia meni pulssia tasaillessa ja kännykästä videoita katsellessa, kunnes tuli viesti että isi alkoi olla kulmilla.

Isin kanssa siskon lakkiaisissa

Oli aika huojentunut olo kun näin tutun auton kaartavan parkkipaikalle ja isi tuli vastaan. Oli ollut kova ikävä. Kyllä oli mukava lähteä kotimatkalle. Auton keskikonsolissa oli vielä samoja muovihippeleitä ja romuja kuin helmikuussakin ja radion pikavalinnat oli ennallaan.

Kun käännyttiin parin tunnin ajon jälkeen meidän kylälle ja hiekkatielle, alkoi olla perhosia mahassa. Tiesin että kohta nähdään Hukan kanssa. Sitä pientä saksanpaholaista mulla oli ollut niin sietämätön ikävä kuukausien ajan.
Odotin meidän tien risteyksessä kun isi ajoi auton pihaan ja kävi sitten päästämässä Hukan irti ja käveli sen kanssa vastaan.
En oikeen tiedä kumpi meistä oli enemmän innoissaan, minä vai Hukka! Joka tapauksessa pieni peto kipitti korvat luimussa suoraan syliin ja häntä vispasi puolelta toiselle. Silloin tuntui että koko pitkä ja rasittava matka oli enää muisto vaan.

Ensimmäinen loma-aamu

Sen jälkeen pihasta käveli äiti. Liian pitkästä aikaa oli ihana halata ja nähdä. Siinä hetkessä kaikki oli hyvin. Myös meidän kolmesta kissasta kaksi ryömi koloistaan ja hiirijahdeiltaan tarkastamaan että mikä mekkala alkoi puolenyön aikaan kun kaikkien pitäisi olla nukkumassa. Niin ne vaan nekin tunnistivat ja tulivat silitettäviksi.

Äiti kysyi että onko nälkä. Vastasin että "Ruispaloja haluaisin". Kaikesta väsymyksestä huolimatta mun oli yöllä pakko saada ruispaloja ja valion kevytmaitoa. Sen jälkeen kelpasi mennä omaan huoneeseen ja huomata että kaikki oli ennallaan. Sisko oli varastanut mun paremman sängyn joten mun kohtalona oli kapea ja pieni sänky joka oli kuitenkin ihan täydellinen.

Aamulla heräsin ennen kun sisko lähti töihin ja aloin miettimään loppuhuipennusta julmalle juonelleni. Päädyin hiipimään keittiöön kun kuulin herätyskellon soivan.
Kun näin Katrin köpöttelevän unen pöpperössä olohuoneeseen, huikkasin sille keittiöstä että "Huomenta". Ensin se jähmettyi ja totesi että "Mitä ihmettä" mutta tuli kuitenkin halaamaan. Kyselyikä iski vasta kun se sai vaatteet päälle ja aivot alkoi heräilemään, nauran vieläkin yksinäni sille reaktiolle kun normaalisti niin sanavalmis ja kipakka siskoni jäi sanattomaksi!

Pikkuveli tiesi mun kotiintulosta mutta yllätin sen silti aamulla sen oven takaa.
Kaikenkaikkiaan oli maailman paras tunne tulla kotiin. Tuntui että viimeistä neljää kuukautta ei olisi ollutkaan, kaikki oli niin kuin ennenkin.


Jatkuu sitten kun jatkuu! Nyt nukkumaan rankan traktorikurssin päätteeksi

Kesäloma

Siitä asti kun Englantiin menin, mulle oli selvää että kesällä on päästävä käymään kotona. Äitille, isille ja pikkuveljelle sekä muutamalle kaverille olin asiasta maininnut mutta muuten olin ihan hys hys. Pääasiallinen syy oli se että pikkusiskollani oli viime viikonloppuna lakkiaiset ja mun julmaan mieleen juolahti jo helmikuussa että maailman parhaana isosiskona annan hänelle lahjaksi sydänkohtauksen.
Ja kyllä se siskon reaktio oli kaiken salailun arvoinen. Edellisenä päivänä olin laittanut hänelle whatsapissa kuvan varsasta ja kirjoittelin että oon tässä varsaa kesyttämässä. Tosiasiassa taisin olla Lontoossa hotellihuoneessa.. Tiistai-aamuna siskoni oli lähdössä varhain kesätöihin. Kun hän tuli olohuoneeseen, totesin hämärän keittiön nurkista vaan että "Huomenta". Juuri herännyt siskoni tuli halaamaan ja oli hiljainen, parin minuutin kuluttua sen aivot alkoivat heräilemään ja alkoi kysymysten tulva.

Palailen myöhemmin lomakuulumisiini, ehkä sitten kun oon jo takaisin Englannissa. Tulin tänne viime viikon maanantaina juuri ennen puoltayötä ja lähden tänä perjantaina. Loma on ollut juuri niin ihana kun osasin haaveilla. Vaikka tuntui aluksi että eihän tässä ole kauaakaan ennen kun pitää lähteä takaisin niin tosiasiassa tässä on ollut runsaasti aikaa ihan vaan laiskotteluun ja Suomen kesästä nautiskeluun.

Palaillaan siis myöhemmin, tässä kuitenkin video jonka näytin siskolle kotiin päästyäni. Matka ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan mutta kun omalle kylälle pääsin niin totesin että oli se sen arvoinen.
Videon loppupuolella on myös klippi siitä kun nähdään Hukan kanssa ekaa kertaa 4 kuukauteen, tuota hetkeä olin odottanut ehkä eniten ja olin siitä kenties enemmän innoissaan kuin mistään muusta lomaan liittyvästä!.

Tässä vielä yks video minkä otin lomaa edeltävällä viikolla. Oli niin kauniin kesäistä ja mulla oli mieli jo lomassa, työ sujui vaivattomasti ja kevein mielin.