Suomiloma

Nyt kun oon jo takaisin kotoisan sateisessa Englannissa niin on mukava muistella kesälomareissua kotiin.

Siitä asti kun tänne tulin helmikuun alussa, tiesin että kesällä täytyy päästä kotiin käymään. Syitä oli monia; siskon lakkiaiset, perheen ja Hukan näkeminen, sukulaisten tapaaminen, Suomen kesän näkeminen, tanssilavoilla pyörähtely ja muutamien ystävien tapaaminen.
Kun tehtiin mun au pair-sopimus, sain tietää että mulla on vuodessa käytössä 20 lomapäivää joka toisen vapaaviikonlopun lisäksi. Välittömästi julmana ja pirullisena esikoislapsena keksin mainion juonen jolla varmistan että siskoni tulee saamaan lakkiaisyllätyksen. Mun kotiintulosta tiesivät äitin, isin ja veljen lisäksi vain muutamat kaverit. Erityisen vaikeeksi salaisuuden pitäminen muuttui pari päivää ennen Suomeen tuloa kun monet kaverit, hyvän päivän tuttavat ja kylänmiehet alkoivat kyselemään että milloin tuun käymään Suomessa. Vastailin vaan että "Jos sitä tässä kesän aikana jossain välissä..", vaikka tosiasiassa yritin parhaillaan ahtaa tuliaisia ja tanssikenkiä matkalaukkuuni.

Lähdin täältä sunnuntaina 29.5. työviikonlopun jälkeen. Imuroin huoneeni ja vaihdoin lakanat ja söin viimeiset ruuat jääkaapistani ennen kun työkaverini heitti mut meidän pösöllä läheiseen kylään bussipysäkille. Siinä vaiheessa kun nousin bussiin, olo oli aika turta. Olin laskenut päiviä Suomeen pääsemiseen siitä asti kun niitä oli 50. Latasin sitä varten sovelluksenkin kännykkääni.
Matka Lontooseen sujui ongelmitta. Suurta viihdettä matkaani toivat suklaa ja kuulokkeista pauhaava kotimainen musiikki jota olin juuri matkaa varten ladannut mun kännykkään. Lisäksi viereisellä penkkirivillä istuva japanilaisturisti joka räpsi kuvia Nikonillaan jokaisesta mielenkiintoisesta rakennelmasta ja hyökkäsi yhdellä pysäkillä uloskin kuvaamaan, sai aika hyvälle tuulelle.

Vietin yön Gatwickillä Bloc-hotellissa. Työnantajani oli mulle ystävällisesti varannut ja maksanut huoneen sieltä. Hotelli oli kerrassaan täydellinen lentokenttähotelli, ei valittamista! Huone oli erittäin pieni ja erittäin moderni, juuri sopiva lyhyeen majoittumiseen. Seinällä olevalla tabletilla säädeltiin lämpötilaa, valoja, verhojen asentoa ja sen kautta myös tehtiin check out.
Mun ilta kului hyvin pitkälti hotellihuoneessa makoillessa ja rentoutuessa. Kävin myös kiskurihintaisella illallisella ja siiderillä jotka olin molemmat ansainnut pitkän päivän jälkeen.

Nukkuminen sujui mainiosti jostain 23 aina kello 2:30 asti jolloin heräsin ja ajattelin että kello lienee jo aika paljon. Sitten nukahdin tunniksi ja heräsin taas. Tarpeeksi kauan makoiltuani ja pyörittyäni sekä youtubesta rentouttavaa unimusiikkia kuunneltuani luovutin ja aloin selaamaan kännykkää ja katselemaan telkkaria.

Aamu meni rauhassa valmistautuessa ja lentokentällä vaellellessa. Olin hyvissä ajoin check inissä ja kiertelin kauppoja ja metsästin evästä. Kuulin myös ensimmäistä kertaa 4 kuukauteen omaa äidinkieltäni ilman että se tuli älypuhelimesta tai koneesta!
Lento oli myöhässä ja aloin tekemään laskutoimituksia ja tajusin etten ehdi Helsingin bussiin. Seuraava bussi tulisi siitä yli tunnin kuluttua. Lento meni ihan hyvin, heräsin jossain vaiheessa siihen kun kylmä kuola valui poskellani.
Oli aika uskomaton tunne kun kone lasketui kentälle ja tajusin että oon vaan muutaman tunnin päässä kotoa. Voi miten väärässä olinkaan.

Bussi tuli viimeinkin ja päästiin matkaan. Aivoja väsytti kahden huonosti nukutun yön jälkeen mutta kroppa halusi pysyä hereillä. Mulla oli vaihto Lahden matkakeskuksella. Siellä odoteltiin bussia puolisen tuntia edellisen kuskin lupaaman 10 minuutin sijaan. Kävi ilmi kuitenkin että puoli tuntia oli se oikea aika eikä bussi siis ollut myöhässä. Viimeinkin päästiin lähtemään kohti Keski-Suomea.

Noin 10 minuutin jälkeen iski paniikki - missä tuliaispussi?! Tuliaiset olivat olleet matkalaukussa mutta koska Helsinki-Vantaalta piti ostaa vielä perinteiset Tobleronet, oli pakko siirtää tuliaiset omaan muovipussiinsa. Eikä siinä vielä kaikki, samaan pussiin laitoin Lahdessa päiväkirjan johon olin kirjoittanut joka päivä Englantiin tulosta tähän päivään asti.
Kävin sanomassa kuskille että tuliaiset jäi Lahteen. Hän ei voinut auttaa joten tein mielestäni ainoan oikean ratkaisun ja jäin siihen paikkaan pysäkille tien varteen jäljellä olevien tavaroideni kanssa.
Alkoi väsyttää ja nälättää ja itkettää. Kello oli noin 19:30. Soitin isille hädissäni ja samalla liftasin tien varressa. Bussi tuli kohdalle ja otti kyytiin. Matkakeskukselle päästyämme huomasin että mun pussi oli edelleen laiturilla 20 minuutin jälkeenkin! Juoksujalkaa laiturille ja tavarat talteen.

Aloin katselemaan seuraavaa bussia ja viestittelin isin kanssa. Mutta isi laittoi viestin että oli jo lähtenyt matkaan. Se lähti hakemaan minua Lahdesta asti Keski-Suomeen.
Pari tuntia meni pulssia tasaillessa ja kännykästä videoita katsellessa, kunnes tuli viesti että isi alkoi olla kulmilla.

Isin kanssa siskon lakkiaisissa

Oli aika huojentunut olo kun näin tutun auton kaartavan parkkipaikalle ja isi tuli vastaan. Oli ollut kova ikävä. Kyllä oli mukava lähteä kotimatkalle. Auton keskikonsolissa oli vielä samoja muovihippeleitä ja romuja kuin helmikuussakin ja radion pikavalinnat oli ennallaan.

Kun käännyttiin parin tunnin ajon jälkeen meidän kylälle ja hiekkatielle, alkoi olla perhosia mahassa. Tiesin että kohta nähdään Hukan kanssa. Sitä pientä saksanpaholaista mulla oli ollut niin sietämätön ikävä kuukausien ajan.
Odotin meidän tien risteyksessä kun isi ajoi auton pihaan ja kävi sitten päästämässä Hukan irti ja käveli sen kanssa vastaan.
En oikeen tiedä kumpi meistä oli enemmän innoissaan, minä vai Hukka! Joka tapauksessa pieni peto kipitti korvat luimussa suoraan syliin ja häntä vispasi puolelta toiselle. Silloin tuntui että koko pitkä ja rasittava matka oli enää muisto vaan.

Ensimmäinen loma-aamu

Sen jälkeen pihasta käveli äiti. Liian pitkästä aikaa oli ihana halata ja nähdä. Siinä hetkessä kaikki oli hyvin. Myös meidän kolmesta kissasta kaksi ryömi koloistaan ja hiirijahdeiltaan tarkastamaan että mikä mekkala alkoi puolenyön aikaan kun kaikkien pitäisi olla nukkumassa. Niin ne vaan nekin tunnistivat ja tulivat silitettäviksi.

Äiti kysyi että onko nälkä. Vastasin että "Ruispaloja haluaisin". Kaikesta väsymyksestä huolimatta mun oli yöllä pakko saada ruispaloja ja valion kevytmaitoa. Sen jälkeen kelpasi mennä omaan huoneeseen ja huomata että kaikki oli ennallaan. Sisko oli varastanut mun paremman sängyn joten mun kohtalona oli kapea ja pieni sänky joka oli kuitenkin ihan täydellinen.

Aamulla heräsin ennen kun sisko lähti töihin ja aloin miettimään loppuhuipennusta julmalle juonelleni. Päädyin hiipimään keittiöön kun kuulin herätyskellon soivan.
Kun näin Katrin köpöttelevän unen pöpperössä olohuoneeseen, huikkasin sille keittiöstä että "Huomenta". Ensin se jähmettyi ja totesi että "Mitä ihmettä" mutta tuli kuitenkin halaamaan. Kyselyikä iski vasta kun se sai vaatteet päälle ja aivot alkoi heräilemään, nauran vieläkin yksinäni sille reaktiolle kun normaalisti niin sanavalmis ja kipakka siskoni jäi sanattomaksi!

Pikkuveli tiesi mun kotiintulosta mutta yllätin sen silti aamulla sen oven takaa.
Kaikenkaikkiaan oli maailman paras tunne tulla kotiin. Tuntui että viimeistä neljää kuukautta ei olisi ollutkaan, kaikki oli niin kuin ennenkin.


Jatkuu sitten kun jatkuu! Nyt nukkumaan rankan traktorikurssin päätteeksi