Minä - niin kuin niin monet muutkin - olen syntynyt siihen aikaan kun tähdet oli oikeassa asemassa ja näin ollen sain kasvaa yhdessä ilmiön nimeltä Harry Potter kanssa. Muistan elävästi keskusteluja alakoulun aikaan välitunnilla kun puhuttiin Salaisuuksien Kammiosta joka oli siihen aikaan juuri ilmestynyt suomeksi. Väiteltiin siitä ovatko elokuvat parempia kuin kirjat vai toisinpäin. Kaverillani oli VHSllä ensimmäiset elokuvat ja hänen kanssaan taidettiin katsoa ne ekan kerran. Kun Azkabanin Vanki ilmestyi videolle, pari ensimmäistä katselukertaa oli sellaisia että peitin silmät aina ihmissusikohdan paikkeilla, oli niin jännät paikat!
Kirjat kahlattiin kannesta kanteen ja useaan otteeseen. Niistä löytyi aina uutta ja yllättävää vaikka toisaalta suurimman osan repliikeistä osasinkin jo ulkoa.
Sitten eräänä jouluna paketista paljastui Puoliverinen Prinssi alkuperäiskielellä. Jonkin aikaa se sai hautua hyllyssä kunnes mielenkiinti voitti ja aloin lukemaan sitä. Yllättäen teksti olikin helppolukuista ja ymmärrystä edesauttoi myös se että kirja oli etukäteen luettu tunnollisesti suomeksi pariinkin kertaan.
Väittäisin että tuo oli yksi sysäys siihen suuntaan joka lopulta johti siihen että houkutus lähteä Englantiin kasvoi kestämättömän suureksi. Olin aina ollut aika hyvä englannin opiskelussa mutta kun Harry Potterin maailma aukesi mulle myös englanniksi, siitä alkoi mun omatoiminen opiskelu. Pikkuhiljaa kielitaito karttui ja jossain vaiheessa elokuvista jäivät tekstit pois. Sittemmin toki maku kirjallisuuden ja elokuvien suhteen laajeni merkittävästi.
Noiden kirjojen ja elokuvien kautta ihastuin myös Englantiin. Elokuvissa kuvatut maisemat ja rakennukset olivat henkeäsalpaavia ja kirjailijana J.K Rowling taas osasi maalailla sellaisia mielikuvia että mielenkiinto sumujen saarta kohtaan alkoi kasvaa.
Tällaisen pitkän ja huteran aasinsillan kautta päästään viimein itse asiaan, eli siihen missä kävin sunnuntaina. Olin aiemmin googletellut elokuvasarjan filmauspaikkoja ja tajusin että yksi merkittävä paikka olisi parin tunnin ajon päässä. Koska tekemistä ei vapaaviikonloppuna ollut juurikaan, nostin kytkintä ja käänsin pösön keulan kohti Gloucesterin katedraalia.
En ole koskaan käynyt vastaavassa paikassa. Jo rakennuksen näkeminen ulkoa oli henkeäsalpaavaa. Aina kun näen vanhoja, koristeellisia ja vaikuttavan kokoisia rakennuksia, ensimmäisenä tulee vaan mieleen että ihmiset on rakentaneet tämänkin rakennuksen aikana jolloin rakennustekniikka ja työkalut ovat olleet vähän eri luokkaa kuin nykyään. Hattu nousee ja korkealle!
Lähdin tosiaan katsastamaan paikan koska siellä on kuvattu useita kohtauksia etenkin kahteen ensimmäiseen Harry Potter -elokuvaan. Kun viimein pääsin upeiden ikkunamaalausten, koristeellisten kattojen ja patsaiden, kuorolaulua kaikuvan kappelin ja muiden vaikuttavien paikkojen ohi, huomasin astelevani suoraan tutun oloisille käytäville. En ollut uskoa silmiäni että olin oikeasti selvittänyt tieni Keski-Suomen perämetsistä näille koordinaateille.
Toki otin sitten kuvan kohti väärää päätä käytävää. Mutta näiden pylväiden taakse Harry ja Ron piiloutuivat kun peikko vaelsi kohti tyttöjen vessaa Viisasten Kivessä.
Noiden pylväiden oikealla puolella on paikka nimeltä Lavatorium, munkit käyttivät sitä peseytymiseen. Puoliverisessä prinssissä Harry piiloutuu sinne ja kuulee että Kalkaros on tehnyt Unbreakable vown (riikkumaton vala? ei voi muistaa suomennosta enää).
Ja nyt kun uudelleen katselin kuvia niin löytyihän sieltä kuva juuri oikeaan suuntaankin. Kun ottaa muutaman sata kuvaa niin joskus niistä muutama sitten onnistuukin.
Ikkunat jonka raosta hämähäkit pakenivat Salaisuuksien Kammiossa
Käytävä jonka Murjottava Myrtti laittoi tulvimaan Salaisuuksien kammiossa. Myös käytävä jonka seinälle ilmestyivät verellä kirjaillut viestit sekä jonka seisällä roikkui kangistettu Norriska.
Puoliverisessä Prinssissä Harry ja Ron seisoskelevat tällä seinustalla nauttien hyppytunnista, kunnes professori McGarmiwa ilmestyy keskeyttämään hauskanpidon.
Nämä ovet olivat alunperin vaaleat. Elokuvia varten ne maalattiin näyttämään vanhemmilta ja sen jälkeen ne näyttivätkin niin hyviltä että saivat jäädä sellaisiksi.
Sisäpihalla yhden oven pielessä on tällainen patsas. Se näkyy Viisasten kivessä kohtauksessa jossa oppilaat johdetaan tupiinsa peikon takia ja Harry ja Ron tajuavat että Hermione puuttuu joukosta.
Salaisuuksien kammiossa nämä ovet poistettiin kokonaan ja korvattiin pienemmällä ovella, uusilla portailla ja seinillä ja tämä toimi osana portaikkoa Rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen.
Viisasten kivessä tämä oviaukko toimi sisäänkäyntinä Rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen. Elokuvassa ovesta oltiin tehty pienempi ja sen edessä roikkui Lihavan Leidin muotokuva. Alaspäin laskeutuvat rappuset oli peitetty valelattialla ja lattia tehtiin viettämään ylöspäin. Käytävän päässä oli suuri valokuva oleskeluhuoneesta ja se kuva valaistiin takaapäin jolloin näyttii että käytävän päässä olisi oikea huone.
Jopa turistilaumojen, kirkkokuorojen ja kuvia sarjatulella räpsivien aasialaisturistien ympäröimänä paikka oli maaginen ja kunnioitusta herättävä. Ikkunamaalaukset olivat ihan uskomattomia ja toivat kuviin hienoa tunnelmaa.
Suurten tummien lattialaattojen alle on haudattu tärkeitä henkilöitä, paikka huokui vuosisatojen takaista tunnelmaa ja oli uskomaton ihan historiallisista ja arkkitehtuurisistakin syistä. Jos olisin yhtään kärsivällisempi ja jaksaisin hitaita mummeleita ja huutavia kakaroita niin olisin tuppautunut jollekin opastetulle kierrokselle mukaan.
Mutta jo näin yksin kiertäenkin sain kulumaan reilun pari tuntia. Yritin lähteä ehkä kolmesti, kerran olin jo ulko-ovella. Mutta aina palasin ihmettelemään noita käytäviä. Viimein sain itseni liikkeelle ja kotimatka sujuikin joutuisammin kuin tulomatka. Tuonne on mentävä uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti