Suomi TJ3

Vähiin käy ennen kun loppuu! Mutta mitä kuuluu mun pakkaamiselle. Oon täten saanut kaivettua laukut esiin, tuuletettua yhden niistä ja avannut kaikista taskut ja asetellut laukut kutsuvasti aukinaisina kaappieni eteen epämääräisten vaatepinojen lähimaastoon.
Huomenna - tai no tämän päivän puolella siis kun kello lähestyy yhtä yöllä - täytyy kyllä ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa pakkaamaan. Mä tykkään kyllä suunnitella kaikkea mitä otan mukaan, tehdä listoja ja värikoodailla niitä ja heittää listan roskiin ja tehdä uudestaan kauniimmalla käsialalla. Mutta tää itse pakkaaminen tuntuu ottavan yllättävän koville.

Oon myös valmistautunut reissuun kopioimalla läppärille kaikki kuvat mitä mulla on pöytäkoneella. Vuodesta 2010 eteenpäin mulla on melkein jokainen muisto nyt tallessa niin että jos koti-ikävä iskee niin voin vaikka ihailla miten monenlaiseen irvistykseen mun pikkusiskon naama vääntyy ja miten monta tuhatta kuvaa mulla on nykyisistä ja edellisistä kissoista ja koirista.

Oon käynyt myös vaihtamassa rahaa ja tulostanut kaikki mahdolliset matkaliput mitä matkalla täältä Dorsettiin tarvitsen. 

Lisäksi oon lenkkeillyt iltaisin koirani kanssa, leikkinyt sen kanssa ja rutistellut sitä minkä kerkeän. En kyllä oo ihan varma miten selviän ilman sitä, mutta pakkohan se on. Hukka täytti vuoden maanantaina ja käytiin koirapuistoilemassa yhdessä ja sitten se sai uuden pehmolelun. Voi Hukkaa.. Mun täytyy varmaan pedata omasta sängystäni sille punkka jossa se saa köllötellä jos haluaa.

Tässä me matkalla koirapuistoon maanantaina, Hukka tietää reitin ja vastaa
kysymykseen "Mennäänkö koirapuistoon?" asettumalla tohon selkänojalle ja
tähyilemällä ja piippaamalla.

Lisäksi oon käynyt viimeisen kuukauden aikana 5 kertaa tallilla. Meidän perheen hyvä ystävä on jo vuosia ottanut mua ja siskoani mukaan tallille hänen hevosillaan ratsastamaan. Tämä nykyinen puoliveritamma onkin jo kolmas hänen hevosensa jota oon ratsastanut.
Tänään viimeksi käytiin ratsastamassa. Viime viikolla taisin mennä viimeksi hänen hevosellaan, alkuviikosta menin 26-vuotiaalla symppiksellä ruunalla. Ravattiin ja mentiin käynnissä puomeja ja taivuteltiin ja tehtiin pohkeenväistöjä.
Mulla ei ole mitään kunnianhimoisia tavoitteita ratsastuksen suhteen, tärkeintä olisi vaan hallita kaikki askellajit ja pysyä itse tilanteen herrana, sellainen taso riittäisi mulle ihan mainiosti. Oon aina tiennyt että jos joskus oman hevosen hankkisin, mulla ei olisi sen suhteen mitään sen kummempia vaatimuksia ja tavoitteita, kuin että se olisi sellainen jonka kanssa kemiat kohtaisi ja jonka kanssa voitaisi painella metsäteillä ja poimia kanttarelleja.
Mua kiinnostaisi suuresti oppia lisää ilman satulaa ratsastuksesta ja muutenkin ratsastuksesta mahdollisimman vähillä ohjilla ja muilla avuilla ratsastamisesta. Esimerkiksi tuo Rosi on siitä mahtava opetusratsu että se on todella herkkä istunnalle ja ratsastajan painolle ja painopisteen muutoksille. Se tekee sen kanssa toimimisesta haastavaa sinäänsä että sellainen hevonen ei anna anteeksi jos istut selässä kiemuralla, se menee juuri sinne minne se oma painosi kohdistuu. Mutta sen kanssa tekeminen on myös palkitsevaa, siitä näkee heti kun istunta on kunnossa ja ratsastaja on tilanteen tasalla. Tänään mentiin kevyttä ravia isolla ympyrällä ja kun ravi lähti kiihtymään, mulle huudettiin ohjeeksi että kevennä hitaammin, ajattele hitaammin. Ja samalla sain hevosen hyvin alle, ravi hidastui ja hevonen kuunteli ohjaustani joka ei lähtenyt löysistä ohjistani vaan istuinluiden sanelemasta suunnasta.

Kuva viime viikolta, todisteena siitä että vaikka silloin meni kehnommin
niin välillä näytti ihan hyvältäkin!

Unirytmi se heittää häränpyllyä, ei se aikainen nukkumaanmeno vaan suju.. Mutta ehkä huomenillalla (sama valhe minkä oon kertonut itselleni viimeisenä 10 iltana).

Bucket list

Tässä on ollut nyt aikaa miettiä ja valmistautua lähestyvään reissuun. Yks päivä tuli mieleen että olisi aika hauska listata asioita mitä haluaisin kokea reissussa. Eihän seikkailuun lähdetä orjallisesti listaa noudattamaan, mutta nää on asioita jotka olisi hauska kokea ja jotka nyt ennen reissua tuntuu tärkeiltä.

Meet a Shire horse

Tämä on ollut mun unelma ihan pienestä pitäen ja olisi kyllä upeinta ikinä jos toteutuisi. Mitään näin pitkäaikaista unelmaa mulla ei ole ollut ja tämä merkitsisi ja paljon.

Find a beer that actually tastes good

En ole ikinä ostanut olutta. Joskus olen maistanut muilta ja todennut että miksi kukaan haluaisi laittaa kehoonsa mitään mikä maistuu näin sanoinkuvailemattoman oksettavalta. Viime keväänä olin trukkikurssilla Tanskassa ja kotimatkalla ollessamme yövyttiin Puolassa jossa opettajamme tarjosi meille kaikille paikalliset hanaoluet. Se oli jos mahdollista, vielä pahempaa kuin mikään aiemmin maistamani olut.

Olen kuullut että Englannissa olisi oikeesti hyvänmakuisia oluita. Olisi aika mielenkiinoista löytää sieltä olut jonka voisin hyvällä omallatunnolla kiskaista alas kurkustani ilman että sen jälkeen tekisi mieli oksentaa.

Ja ei, en ole absolutisti mutta käyn viihteellä aika harvoin. Vietän vapaa-ajan aikalailla muilla tavoilla ja vihaan krapulaa yli kaiken. Oon elämäni aikana aiheuttanut itselleni niin pahoja olotiloja että pelkkä ajatuskin kammottaa. Yhdessä vaiheessa kävin joitain kertoja baareissa mutta ne ei olleet ihan mun juttu. Aika kului siellä niin nopeesti että illasta ei jäänyt käteen paljoakaan. Lisäksi oon todennut saman kuin moni kaverikin, olen paljon hauskempi ja mukavempi selvinpäin kuin humalassa. Siinäpä on ihan tarpeeksi syitä siihen miksi täällä kotosuomessa käytän viikonloput yleensä lavatansseissa hypätessä tai kotona rentoutuessa.

Spend a day in museum

Tykkään kierrellä museoissa ja oppia asioita menneisyydestä. Jyväskylässä on useita hienoja museoita joissa olen käynyt mutta mun suosikki on Keski-Suomen museo.

Museokierrokset on parhaita yksin, saa itse määrätä tahdin ja tutkailla rauhassa itselle tärkeitä kohteita. Englannissa haluaisin käydä mahdollisimman monessa museossa. Jos joku viikonloppu olisi rahaa ja aikaa, voisin upputua Lontooseen ja sen nähtävyyksiin, muun muassa museoihin ja arkkitehtuuriin.

Learn about local history

Paikallishistoria on erityisen kiehtovaa. Rakastan kuunnella vanhojen ihmisten kertomuksia omasta nuoruudesta ja kuulla ihmisistä jotka ovat joskus asuneet tutuilla tiloilla ja taloissa sekä lähiseudulla. Paikka jonne menen, tarjoaa takuulla kaikenlaisia mielenkiintoisia tarinoita. Tila on todella vanha ja arkkitehtuuri on käsittämättömän upeaa. Multa riittää rajattomasti arvostusta ihmisille jotka kunnioittavat menneisyyttä ja entisöivät rakennuksia ja tiluksia menneitä aikoja kunnioittaen.

Tuossa kylässä on myös komea vanha kivikirkko joka kätkee kiviseiniensä sisään monia mielenkiintoisia tarinoita ja vaiheita.

Visit a Harry Potter filming location

Eihän Harry Potter -maailmassa kasvaneen nuoren naisen reissu Englantiin ole mitään jos siihen ei sisälly jonkin elokuvasarjasta tutun kohteen näkeminen, eihän? Etenkin Oxfordissa olisi kaikenlaista nähtävää aiheeseen liittyen. Lisäksi Harry Potter museokin olisi tietenkin mahtava nähdä mutta enpä tiedä tuleeko moiseen sijoitettua vähäisiä roposiani.

Dance

Tanssista on muodostunut mulle tärkeä harrastus. Koulussa pelkäsin esiintymistä yli kaiken ja puheiden pitäminen ja improvisointijutut ja pantomiimit olivat mulle aikamoista kidutusta. Sittemmin olen oppinut puhumaan yleisön edessä ja etenkin armeijassa sain huimasti rohkeutta puhumiseen kun käskytettävänä oli parhaimmillaan viitisenkymmentä poikaa joita piti puhutella milloin mistäkin.

Joskus kolme-neljä vuotta sitten löysin lavatanssit. Olin jo pitkään halunnut mennä tansseihin ja Juhannuksena 2012 sitten mentiin siskoni kanssa tanssilavalla joka sijaitsi papan tilan lähellä. Juhannusaaton tanssit olivat pelottavat, tanssin yhden papparaisen kanssa enkä osannut askelia laisinkaan. Juhannuspäivänä tanssin jo parin miehen kanssa ja huomasin että tämähän on aika mainiota. Samana syksynä kävin vielä kerran tanssimassa samalla lavalla. En kyllä tainnut vieläkään osta muuta kuin valssin. Keväällä 2012 meillä oli ollut vanhojen tanssit joten luulen että sieltä se viimeinen potku tanssimiseen lähti.

Vuonna 2013 kävin tansseissa useammankin kerran, lähinnä siskoni kanssa ja joskus ihan yksinkin. Jossain vaiheessa aloin oppimaan askeleitakin, ystävälliset miehet opettivat tanssin ohessa ja foksin opinkin aika nopeasti. Vuodesta 2013 aina vuoteen 2015 tanssin pelkkää foksia ja valssia.

Vuonna 2014 olin armeijassa mutta käytännössä joka viikonloppu kun olin lomilla, taisin käydä tanssimassa. Edellisenä kesänä olin ihastunut Syvälahden tanssilavaan kun siellä kävin pari kertaa. Siitä se idea sitten lähti ja vuonna 2014 aloin kuulua jo vakiokattaukseen.

Vuonna 2015 sain ihan uutta potkua tanssimiseen kun kerran yksi mukava mies kysyi että mennäänkö fuskuna. En osannut mutta mies halusi opettaa. Ja siitä se lähti, sen jälkeen käytin hyväkseni kaikki mahdollisuudet ja melko pian minusta tuli aika hyvä fuskussa. Kesällä opin myös buggia kun yksi kaveri näytti mulle opetusvideon ja laitettiin tanssiksi. Koskaan en ole astunut jalallanikaan tanssikursseille mutta olen oppinut mukavien ihmisten kanssa tanssimalla. Tällä hetkellä tanssin valssia, hidasta valssia, foksia, fuskua, buggia, tangoa, humppaa ja jenkkaa. Pari kertaa olen tanssinut myös rumbaa mikä sekin sujuu ihan hyvin. Cha Chata olen mennyt kerran ja opetellut askeleita kotona, sitä olisi tosi mukava päästä kokeilemaan. Jiveä olen kerran mennyt ja opetellut askeleita itsekseni ja opetuvideoilta. Mulle etuina on ollut hyvä rytmitaju ja halu oppia lisää.

Tanssiminen on antanut mulle paljon rohkeutta, kykyä tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja tutustua mahtaviin tyyppeihin. Mun paras ystävä on alunperin tuttu tanssilavalta vaikka hänen olemassaolostaan tiesin jo sitä aiemminkin. Mutta tansseissa tutustuttiin ja nyt hänestä on tullut yksi tärkeimmistä ystävistäni.

Englannissa haluaisin jossain muodossa päästä tanssimaan. Ihan mikä tahansa tanssi kelpaisi. Paitsi zumbat ja muut jumppahumpat, niihin musta ei ole. Myöskään baarissa lihojensa hytkyttäminen musiikin tahtiin ei ole ihan mun juttu. Mutta paritanssista on aika yllättäenkin tullut tärkeä osa mun elämää ja siitä en haluaisi luopua. Oon jo katsonut valmiiksi muutamia lähellä olevia tanssikouluja joiden tunneille voisin vaikka aikataulujen salliessa mennä tai johonkin social dance eventtiin.

Make every day count

Tämä on ehkä se kaikista tärkein. Että muistaa nauttia tästä mahdollisuudesta ja ottaa siitä kaiken irti. Tällaista mahdollisuutta ei välttämättä tule toiste.

Deep thoughts

Facebookissa tuli juuri vastaan hymyilyttävä ja omalle kohdalle todella ajankohtainen uutinen. Lontoolainen nuori nainen kyllästyi stressaavaan ja hektiseen elämään ja muutti Suomeen hoitamaan hevosia. Koko uutinen löytyy -> täältä <-

Kerrassaan hauska sattuma että osui silmiin juuri tuollainen uutinen. Kuvastaa aika paljon omia fiiliksiä ja tarkoitusperiä ulkomaille lähdössä.

Aika paljon oon asiaa puntaroinut mielessäni ja arvottanut syitä jotka vetää maailmalle ja syitä jotka liputtaa kotimaan puolesta. Tällä hetkellä on vaan sellainen alati kasvava nousuhumala lähestyvästä lähdöstä ja mielessäni oon katkaissut jo aika monta nuoraa jotka sitoo tänne Suomeen.

Englanti on aina vetänyt mua puoleensa magneetin lailla. Oikeastaan koko pimeä ja sumuinen saarivaltio on lunastanut paikkansa mun sydämessä  jo alakoulussa. Kun englanninkielen opiskelu alkoi 3. luokalla, innostuin ihan mielettömästi siitä opiskelusta ja tajusin että oonkin siinä aika hyvä. Ja kun tajuaa osaavansa jotain, se motivoi yrittämään vielä kovemmin. Muistan kun opettaja toi joskus alakoulussa meille näytille Christmas crackerin ja se oli mun mielestä jotain mieltöntä. Rakastin kuulla tarinoita Englannista ja oppia kaikenlaisia hauskoja juttuja heidän kulttuuristaan.

Pentuna tottakai Harry Potter upposi tällaiseen kirjoihin ja fantasiamaailmaan mielellään uppoutuvaan nuoreen kuin nyrkki silmään. Kahlattuani suomenkieliset kirjat hyvin tarkasti läpi, kirjasarja nousi uusiin sfääreihin kun joulupukki toi mulle Harry Potter and the Half-Blood Prince-teoksen alkuperäisellä kielellä. Sen jälkeen kirjat on luettu niin suomeksi kuin englanniksi ja viimeistä kirjaa aloitettu myös ruotsiksi. Harry Potter on mainio ilmiö ja sekä kirjat että elokuvat on olleet iso osa lapsuuttani ja nuoruuttani. Kirjoista opin paljon hauskoja sanontoja ja ennen internetin ihmeellistä maailmaa Ron Weasley oli mun paras lähde englanninkielisten kirosanojen oppimiseen.

Lapsesta asti meidän perheen yhteinen intohimo on olleet brittiläiset rikossarjat. Isä ja äiti ahmivat niitä sarjoja ihan mieletöntä tahtia, minä olen uppoutunut lähinnä Hercule Poirotin, Miss Marplen ja Midsommerin murhien ihmeelliseen maailmaan. Sen lisäksi että etenkin nuo Agatha Christien luomukset tarjoavat ihanaa ja selkeästi puhuttua englanninkieltä ja jännittäviä juonenkäänteitä ja mielenkiintoisia hahmoja, ne esittelevät katsojalle toinen toistaan upeampia maisemia.

Forde Abbey in Somerset
© Pinterest

Parnham House
© Pinterest

Noiden sarjojen myötä viimeistään ihastuin britanniaan. Eikä ainoastaan kaunis ja monipuolinen luonto, vaan myös ihmisen kädenjälki. Vanhat kartanot, linnat, kiviaidat ja sillat.. Ne aiheuttavat minussa samanlaisen reaktion kuin huvipuistot pikkulapsissa. En kykene edes kuvailemaan tätä innostuksen määrää, historia ja taide on aina kiehtoneet mua ja koen olevani ihan hyvä molemmissa. Yksi suurimmista harmituksen aiheista on se että vaikka oonkin kirjoittanutkin historian yo-kirjoituksissa, oon unohtanut jo suurimman osan. Ja nyt on vaikea saada itseäni niskasta kiinni ja uppoutua historian ihmeelliseen maailmaan, missä itsekuri? Mutta joo, en malta odottaa että pääsen näkemään omin silmin vanhoja kivikirkkoja, kartanoita ja siltoja. Joku voisi ahdistua kun joutuu pieneen kylään (reilu 300 asukasta) keskelle ei mitään, maatilojen ja peltojen keskelle. Mulle taas sellainen ympäristö on paras mahdollinen, elämä lähiössä ja suurkaupungissa ei ole ollenkaan mun juttu ja alkuhuuman jälkeen sellainen ympäristö alkaisi varmasti hyvin äkkiä tuntua ahtaalta ja ahdistavalta.

New Forest National Park
© Pinterest

Olen ehkä melkein eniten innoissani siitä että paikka jonne menen, on lähellä New Forestin kansallispuistoa. Se oli yksi niistä varovaisista toiveista jotka kirjasin au pair-sivustolle, että pääsisin sen lähelle. En suunnittele viikonloppumatkaa kylästä Lontooseen, voisin niin kuvitella itseni seikkailemassa vaan ajatusteni ja kamerani kanssa New Forestin upeissa maisemissa.

Tarpeeksi kun on seurannut brittiläisiä sarjoja ja jutellut saarella asuvien ihmisten kanssa, yksi asia minkä on todennut olevan aika iso juttu, on pubikulttuuri. Se on myös sellainen asia mikä kiinnostaa mua ihan suunnattomasti. Olen itse sellainen ihminen joka rakastaa puhumista, hyviä keskusteluja ja huumorintajuista seuraa. Suomessa tuntuu olevan tapana se että mennään porukassa illanviettoon ja ollaan sen saman jengin kanssa. Paitsi sitten kun ilta on edennyt siihen pisteeseen että ilolientä on imetty tasaisen tappavaa tahtia ja juttu alkaa luistaa muidenkin kanssa, tai tanssilattialta on tarttunut mukaan joku hurmuri. Oon itse käynyt jonkin verran illanvietossa yksinäni, mutta todennut että tuppaa olemaan aika vaikeeta löytää ihan tavallista juttuseuraa. Se taas edellyttää sen että alkoholia ei imetä kaksin käsin ja jatkuvalla syötöllä ja puhuta sitten kieli solmussa syvällisiä asioita joilla ei ole päätä eikä häntää. Tietenkin riippuu aika paljon paikoista missä käy, oon itse käynyt monenlaisissa kuppiloissa ja monesti selvänä ja autoilevanakin. Sääli että me suomalaiset ollaan vähän sellaisia, vilkuillaan ja kurkitaan ja supistaan keskenään, tullaan ehkä tilaamaan olutkin siitä puolen metrin päästä, mennään juomaan se olut ja sitten muutaman toiston jälkeen uskotaan siihen että voidaan alkaa muodostamaan kokonaisia lauseita ja jutella vieraille. Se on sinäänsä hauskaa, tarpeeksi kun on ihmisiä nähnyt niin melkein arvaa jo eleistä ja olemuksesta että kuka tulee juttelemaan vielä tämän illan aikana. Lisäksi vanhana koulukiusattuna korva on harjaantunut erottamaan tiettyjä sanoja keskusteluista ja kuulo on muutenkin aika hyvä, kuulee myös jurojen suomalaisten supatukset sieltä olutlasin takaa.

No nyt taas karkasi ajatus.. Ei ollut tarkoitus pitää sinisilmäistä puhetta englantilaisen juomakulttuurin ja paikallisten ihmisten paremmuuden puolesta. Mun mielestä se vaan kuulostaa hienolta, että työpäivän jälkeenkin saatetaan mennä pubiin ja vietetään aikaa ystävien kanssa. Eikä aina tarvitse juoda suomalaisella mentaliteetilla "kaikki tai ei mitään". Siinä kylässä minne olen menossa, on yksi pubi. Toivottavasti vaikka sitten siellä tutustuisin joihinkin paikallisiin ja saisin jonkinlaisia tuttavia. Ja toivottavasti tuo pieni kylä kohtelee mua muutenkin hyvin, olisi ihan huippua tutustua mahdollisimman moniin ja erilaisiin ihmisiin.

Yks mun suurista intohimoista on myös englantilaiset elokuvat. Ja ei, en kulje sydämen kuvat silmillä koska 100% englantilaismiehistä on Hugh Grantin tutuksi tuomien hahmojen kaltaisia ujohkoja ja kömpelöhköjä, komeita ja hyväsydämisiä herrasmiehiä. Mut onhan nuo elokuvat kuten Notting Hill, Bridget Jones, Love Actually ja monet muut ihan mahtavia. On niissä totuusperää tai ei, tällaisena kissakasan alta aamulla esiin kömpivänä nuorena sinkkunaisena voin aina miettiä että jos Bridget Joneskin löysi miehen niin mullakin saattaa olla mahdollisuus.

Hauska juttu tuli mieleen Bridget Jonesista. Oon nyt kolmelta eri mieheltä, täysin eri tilanteissa ja kuukausien aikavälillä saanut kuulla muistuttavani Bridget Jonesia. Tää on aika hupaisaa että tosiaan näillä henkilöillä ei ole mitään yhteyttä toisiinsa. Kolmannen miehen kohdalla keskeytin lauseen siinä vaiheessa kun kuulin sanat "Oootko kuullut että näytät.." ja sanoin "Bridget Jonesilta. Joo kahdesti. Nyt kolmesti". Myönnän yhdennäköisyyden ja ylpeydellä myönnän että paljon muutakin yhteistä alkoi löytyä kun katsoin leffat tuossa pari vuotta sitten. Oli pakko katsoa sinä syksynä kun kesällä festareila törmäsin mieheen joka sanoi "Mä en ehkä oo mikään Hugh Grant mut sä, sä näytät ihan Bridget Jonesilta"

A Falabella and a Shire horse
© Pinterest

© Pinterest

Sitten vielä yksi asia, semmoinen joka on mun reissun bucket listin #1. Kaikki alkoi siitä kun pienenä sinisilmäisenä pellavapäänä luin hevosrotukirjaa serkkuni kanssa. Ja siinä aukeamalla se oli, iso ja vahvarakenteinen ja tupsujalkainen jättiläinen. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Shirenhevonen vei multa jalat alta ja siitä eteenpäin etsin kaikista lukemistani kirjoista aina ensimmäisenä shirehevosen kuvan. Kun leikittiin heppaleikkejä ja minä sain päättää rodun (ja vaikken olisi saanutkaan), mun valinta oli aina shirehevonen.

Tuolla reissulla tahtoisin vain nähdä ihka oikean shirehevosen ja ehkä jos oon onnekas niin käydä tutustumassa sellaiseen. Muita tavoitteita tai suuria suunnitelmia mulla ei tuolle reissulle ole, mutta tämä olisi mulle ehkä tärkeintä ikinä. Jos mahdollisuus ilmenisi, haluaisin myös nähdä työhevosia oikeissa töissä, vetämässä kärryjä tai peltotöissä. 

Tick Tock

Hommat etenee!

Passi on tullut lähimmälle ärrälle ja lähdenkin sitä tästä hakemaan. Lentolippu on varattu, Kelalle ilmoitettu enintään vuoden kestävästä oleskelusta ulkomailla, eurooppalainen sairaanhoitokortti tilattu.. Tänään ostan bussilipun Gatwickin lentokentältä toiseen kaupunkiin, josta mua tullaan hakemaan.

Sitten mulla alkaa olla paperihommat tehtyinä ja voin keskittyä täyspäiväiseen odottamiseen. Kävin ostamassa Biltemasta uudet työvaatteet ja kevyet, turvakärkiset saappaat. Oon nyt käynyt pari kertaa hevostelemassa pitkästä aikaa, vähän ottamassa tuntumaa siihen mitä kohta on tiedossa. Ihania maastoiluja on ollut takana, etenkin toissapäiväinen maastolenkki ilman satulaa varmalla ja syötävän suloisella suomenhevosella -27,4 asteen pakkasessa oli mukava kokemus.

Muuten oonkin tässä vaan koittanut kääntää aivojani vielä enemmän englanninkielisiksi, aika paljonhan mä muutenkin kieltä käytän mutta nyt oon uponnut viihen vielä enemmän. Tuttavalta sain Horse&Rider lehtiä jotka oon jo lukenut kannesta kanteen, ajattelin lisäks lukea vielä kirjastosta lainaamani hevoskirjan, ihan vaan sanaston kannalta. Vaikka muuten kieli onkin hallussa niin aiheeseen liittyvä sanasto ei tuu ihan luonnostaan englanniksi. Siksipä oon yrittänyt siihen uppoutua nyt, oon yrittänyt tehdä mahdollisimman paljon näin etukäteen kun ei oikeastaan muuta tehtävää ole jännittämisen ja päivien laskemisen lisäksi.

Ehkä semmonen mikä nyt huolestuttaa on se että en mikään ammattilainen ole hevosten kanssa. Rakastan niitä yli kaiken ja nautin suuresti kun saan olla niiden ympäröimänä ja oppia niistä lisää. Sinäänsä olen ihan luottavaisin mielin kuitenkin lähdössä, että koen olevani oma-aloitteinen ja reipas ja mulla on suuri motivaatio tulla aina vaan paremmaksi. Ihan varmasti aluksi joutuu kyselemään apua monessa asiassa, mutta kun töitä tehdään kuitenkin 5 päivää viikossa ja joka toinen viikonloppu, niin luotan siihen että se rutiini tulee jossain vaiheessa. Ja koen myös olevani eläinten kanssa melko hyvä, ainakin itse tunnen rauhoittuvani ja olevani onnellinen eläinten parissa.

Ja se paikka minne olen menossa, on ihan oikeasti yksi kauneimpia paikkoja mitä olen koskaan nähnyt kuvissa. Jo nyt se ympäristö inspiroi mua todella suuresti enkä malta odottaa että sinne pääsen. Kamera lähtee mukaan, samoin piirrustusvälineet ja päiväkirja. Mulla on koko ajan sellainen olo että tästä tulee upea reissu ja aion ottaa siitä kyllä ihan kaiken irti.

I said yes!

Nyt se on sanottu ääneen ja se on virallista, mä lähden todellakin Englantiin! Sitä ennen vietin pari vähäunista yötä ja pyörittelin asiaa mielessäni vaikka vastaus oli samalla kristallinkirkkaana mielessäni.

Koko tilanne muistutti ihan sitä kun sain kuulla pääseväni varusmiespalvelukseen haluamalleni koulutushaaralle lähellä sijaitsevaan varuskuntaan. Samalla tiesin että kyllä mä sinne tkuitenkin päädyn, mutta samalla mieli oli ihan sotkussa enkä oikein saanut punaisesta langasta kiinni kun mieli oli vaan täynnä kaikkia mahdollisia skenaarioita ja kuvia. Mutta mitä lähemmäs se lähtö kävi, sitä rauhallisemmin mielin olin ja tiesin että olin tehnyt oikean valinnan.

Homma etenee täällä kotona nyt sillä tavalla että maanantaina alan tilaamaan voimassaolevaa Eurooppalaista sairaanhoitokorttia. Passi oli menossa vanhaksi joten sen uusin viime viikolla. Kameraan on tilattu uusi focusing screen koska edellinen on likainen ja naarmuttunut eikä sillä nykyisellä kunnollaan saa kunnollisia kuvia. Lentolippu pitäisi nyt viikonloppuna ostaa ja bussiaikatauluja niin Suomen kuin Lontoon päässä on jo vähän katseltu.

Huomenna pääsen pitkästä aikaa hevostelemaan tuttavan luokse ja muistelemaan vähän askellajeja ja istuntaa. Samalla täytyy kysellä ratsastusvarusteista ja siitä, miten mun pitäisi päivittää nykyistä ratsastusvaatekertaa. Muutenkin pitää vähän tarkastella millaisia tallivermeitä mulla on. Työni tulee olemaan hyvin pitkälti ulkohommaa ja tarvitsen sen mukaiset varusteet. Turvakengät ja tallikengät löytyy omasta takaa, samoin joitain takkeja ja housuja mutta ne eivät taida olla sellaisella vedenpitävyystasolla että Englannissa niiden kanssa pärjäisi.