Suomi TJ3

Vähiin käy ennen kun loppuu! Mutta mitä kuuluu mun pakkaamiselle. Oon täten saanut kaivettua laukut esiin, tuuletettua yhden niistä ja avannut kaikista taskut ja asetellut laukut kutsuvasti aukinaisina kaappieni eteen epämääräisten vaatepinojen lähimaastoon.
Huomenna - tai no tämän päivän puolella siis kun kello lähestyy yhtä yöllä - täytyy kyllä ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa pakkaamaan. Mä tykkään kyllä suunnitella kaikkea mitä otan mukaan, tehdä listoja ja värikoodailla niitä ja heittää listan roskiin ja tehdä uudestaan kauniimmalla käsialalla. Mutta tää itse pakkaaminen tuntuu ottavan yllättävän koville.

Oon myös valmistautunut reissuun kopioimalla läppärille kaikki kuvat mitä mulla on pöytäkoneella. Vuodesta 2010 eteenpäin mulla on melkein jokainen muisto nyt tallessa niin että jos koti-ikävä iskee niin voin vaikka ihailla miten monenlaiseen irvistykseen mun pikkusiskon naama vääntyy ja miten monta tuhatta kuvaa mulla on nykyisistä ja edellisistä kissoista ja koirista.

Oon käynyt myös vaihtamassa rahaa ja tulostanut kaikki mahdolliset matkaliput mitä matkalla täältä Dorsettiin tarvitsen. 

Lisäksi oon lenkkeillyt iltaisin koirani kanssa, leikkinyt sen kanssa ja rutistellut sitä minkä kerkeän. En kyllä oo ihan varma miten selviän ilman sitä, mutta pakkohan se on. Hukka täytti vuoden maanantaina ja käytiin koirapuistoilemassa yhdessä ja sitten se sai uuden pehmolelun. Voi Hukkaa.. Mun täytyy varmaan pedata omasta sängystäni sille punkka jossa se saa köllötellä jos haluaa.

Tässä me matkalla koirapuistoon maanantaina, Hukka tietää reitin ja vastaa
kysymykseen "Mennäänkö koirapuistoon?" asettumalla tohon selkänojalle ja
tähyilemällä ja piippaamalla.

Lisäksi oon käynyt viimeisen kuukauden aikana 5 kertaa tallilla. Meidän perheen hyvä ystävä on jo vuosia ottanut mua ja siskoani mukaan tallille hänen hevosillaan ratsastamaan. Tämä nykyinen puoliveritamma onkin jo kolmas hänen hevosensa jota oon ratsastanut.
Tänään viimeksi käytiin ratsastamassa. Viime viikolla taisin mennä viimeksi hänen hevosellaan, alkuviikosta menin 26-vuotiaalla symppiksellä ruunalla. Ravattiin ja mentiin käynnissä puomeja ja taivuteltiin ja tehtiin pohkeenväistöjä.
Mulla ei ole mitään kunnianhimoisia tavoitteita ratsastuksen suhteen, tärkeintä olisi vaan hallita kaikki askellajit ja pysyä itse tilanteen herrana, sellainen taso riittäisi mulle ihan mainiosti. Oon aina tiennyt että jos joskus oman hevosen hankkisin, mulla ei olisi sen suhteen mitään sen kummempia vaatimuksia ja tavoitteita, kuin että se olisi sellainen jonka kanssa kemiat kohtaisi ja jonka kanssa voitaisi painella metsäteillä ja poimia kanttarelleja.
Mua kiinnostaisi suuresti oppia lisää ilman satulaa ratsastuksesta ja muutenkin ratsastuksesta mahdollisimman vähillä ohjilla ja muilla avuilla ratsastamisesta. Esimerkiksi tuo Rosi on siitä mahtava opetusratsu että se on todella herkkä istunnalle ja ratsastajan painolle ja painopisteen muutoksille. Se tekee sen kanssa toimimisesta haastavaa sinäänsä että sellainen hevonen ei anna anteeksi jos istut selässä kiemuralla, se menee juuri sinne minne se oma painosi kohdistuu. Mutta sen kanssa tekeminen on myös palkitsevaa, siitä näkee heti kun istunta on kunnossa ja ratsastaja on tilanteen tasalla. Tänään mentiin kevyttä ravia isolla ympyrällä ja kun ravi lähti kiihtymään, mulle huudettiin ohjeeksi että kevennä hitaammin, ajattele hitaammin. Ja samalla sain hevosen hyvin alle, ravi hidastui ja hevonen kuunteli ohjaustani joka ei lähtenyt löysistä ohjistani vaan istuinluiden sanelemasta suunnasta.

Kuva viime viikolta, todisteena siitä että vaikka silloin meni kehnommin
niin välillä näytti ihan hyvältäkin!

Unirytmi se heittää häränpyllyä, ei se aikainen nukkumaanmeno vaan suju.. Mutta ehkä huomenillalla (sama valhe minkä oon kertonut itselleni viimeisenä 10 iltana).