Hyvän viikon päätös

Kulunut vapaaviikonloppu oli kyllä mainio, tällaisia lisää!

✓ Ostin kameran! Mieluinen ja kohtuuhintainen löytyi Gumtree-sivulta, noin 7 mailin päästä meiltä. Kyseessä Canon EOS 100D ja mukaan tuli kittiputki 18-55mm sekä 17-85mm. Lisäksi otin kotoa mukaan 50mm 1,8 ii joten kylläpä näillä linsseillä pärjää.
Ensituntuma kameraan oli että jopa on pieneen kokoon saatu ahdettua paljon ominaisuuksia. Näyttö on terävä ja kosketusnäyttötoiminto on hieno lisä. Kuvanlaatu on merkittävästi parempi edelliseen verrattuna. Terävä näyttö helpottaa siinäkin että epäonnistuneet otokset huomaa helpommin ja ne on helppo poistaa jo kuvausvaiheessa.
Jossain vaiheessa pitää perehtyä tuon toisen objektiivin kontaktien puhdistamiseen, kamera ei aina ihan tunnista linssiä nyt..
✓ Hemmottelin itseäni ja ostin pitsan! Ja hyvä pitsa olikin. Löysin myös kauppaan ja sieltä takaisin käyttämättä navigaattoria.
✓ Nukuin eilen 11 tuntia ja olo oli kuin uudestisyntyneellä.
✓ Kävin eilen ja toissapäivänä juoksemassa. Tänään keskityin kameran kanssa käppäilyyn ja maisemien tiirailuun, mutta ehkä huomenna taas.

Kulunut viikko oli muutenkin aika hieno.
Torstaina täällä meillä järjestettiin ensiapukurssi työntekijöille. Se oli päivän mittainen kurssi tuolla päärakennuksen kirjastossa (Yksi kauneimpia huoneita mitä olen nähnyt!).
Viime vuosina oon opetellut ensiaputaitoja usemmin kun muistankaan. Armeijassa oli taisteluensiapua niin P-kaudella, aliupseerikoulussa kuin omien alokkaiden P-kaudellakin. Lisäksi aukissa meillä oli kokonaisia päiviä jolloin opeteltiin pelkkiä ensiaputaitoja. Armeijan jälkeen lähdin aikuisopistoon ja siellä suoritettiin EA1.
Tää meidän ensiapukurssi oli aikalailla samanlainen kuin EA1. Sisältö oli lähes identtinen, oli oikein mielenkiintoinen kurssi siitä huolimatta. Opin paljon uutta sanastoa ja päästiin elvyyttämään nukkea useaan otteeseen sekä sitomaan parin raajoja.
Mulla oli niin hauskaa, mun pari oli Ema jonka kanssa on aina hauska olla. Hauskinta oli kuitenkin se kun vitsailtiin jotain ja muut ihmiset alkoi nauramaan mun jutuille. Myöhemmin illalla kuulin että mun host-perheen isäntä oli sanonut vaimolleen että "That Mari is just so funny!". Tulin aika hyvälle mielelle. Tiedän kyllä että osaan olla hauska ja ihan hyvää seuraa, mutta on kiva että se välittyy myös englanniksi.

Sanasto kehittyy täällä kaiken aikaa. Kun tulin tänne, mietin että mikä on riimu tai riimunaru englanniksi, nyt ollaan siinä pisteessä että osaan joitain sairauksia englanniksi, pystyn puhumaan kaviopaiseista ja ajoneuvoihin liittyvistä asioista ja tuun ymmärretyksi.
Tärkeintä on että avaa suunsa. Vaikka ei ihan täydellisesti puhuisikaan niin kannattaa se suu avata joka tapauksessa. Mun etuna on se että englanninkieli oli sujuvaa jo tänne tullessa ja se että olen hirmu puhelias ja kun ensimmäiset päivät vietin lähinnä kuunnellen ja vastaillen kysymyksiin, avasin suuni ja sen jälkeen sitä ei oikeastaan oo saanutkaan suljettua.

Ajattelin että seuraavan kerran kun saan ruhoni raahattua blogin äärelle, kirjoittelen kulttuurishokista tai siitä että koinko edes sellaista tänne tullessani.

Bournemouth

Ajattelin nyt vauhtiin päästyäni laittaa heti toisen postauksen tulille.

Toisella Englannin viikolla lähdettiin käymään Bournemouthissa, jossa tällä tilalla kanssani työskentelevällä saksalaispojalla oli kielikoulun koe/valintatilaisuus. Minä vietin pari tuntia istuskellen ja kävellen lähimaastossa ja ihastuin paikkaan. Kaikkialla oli niin keväistä ja vihreää ja puut oli todella kauniita. Muutenkin yksi kauneimpia asioita Englannin luonnossa on puut. Täällä tiluksilla missä asun, kasvaa jotain tammen tyylisiä puita, jotka ovat satoja vuosia vanhoja. niiden rungot on niin paksuja että tarvittaisiin ainakin kymmenen ihmistä pitämään toisiaan käsistä kiinni jotta ne yltäisivät rungon ympärille.

Kun kaverin kielikoulun muodollisuudet oli suoritettu ja meillä oli aikaa, ajettiin meren rantaan ja ostettiin parkkimittarista lippu tunniksi.
Vaikka onkin helmikuu, rannalla oli siltikin runsaasti lenkkeilijöitä, koiranulkoiluttajia, valokuvaajia ja jopa surffareita. Rantaa jatkui silmänkantamattomiin ja sileän rantahiekan seassa oli kauniita kiviä ja simpukoita joita hamstrasin taskut täyteen.

Bournemouthiin on pakko päästä kesällä uudelleen katselemaan rantaelämää. Onneksi kynnys on aika matala, meiltä ajaa Bournemouthiin vain reilun puoli tuntia, riippuen tietöistä ja ruuhkista.

Kännykkäkaipuu ja mielikuvitusmorsian

Että osaakin ihmistä ahdistaa. Oon tottunut siihen että käden mitan päässä on aina jotain millä ottaa kuvia, oli se sitten kamera tai kännykkä. Kamera kuitenkin jäi kotisuomeen ja oikein sopivasti, kännykkä lopetti toiminnan pari päivää sitten.
Onhan se vähän hassua että tällainen asia harmittaa, mutta kun itse oon sellainen ihminen joka haluaa ikuistaa hetkiä ja muistella myöhemmin. Tällä hetkellä kirjoittelen päiväkirjaa ja roikun läppärin äärellä ja odottelen että eräs lähikylässä kameraa myyvä henkilö vastaisi yhteydenottooni. Kuitenkin lähipäivinä ollaan menossa hankkimaan mulle puhelin ja siihen englantilainen liittymä. Ja isi rassasi kuntoon kotona yhden kännykän joka on nyt jo matkalla tänne eli kohta helpottaa!
Sinäänsä täällä olo tekee kyllä hyvää ihmiselle joka on ollut viime vuodet rajoittamattoman datan ulottuvilla. Meillä on täällä kyllä hyvät wifi-verkot sekä päärakennuksella että tallilla jossa asun. Mutta kun sosiaalisessa mediassa roikkuminen riippuu wifistä, kännykkä on pysynyt kyllä aika hyvin taskussa. Ja mitä sillä täällä edes tekisi? Facebookkia ja instagramia on mukava tiirailla välillä ja Whats App -viestit kotipuolesta kiinnostaa tietenkin aina. Mutta eipä häiritse kännykkä työn tekoa kun viestit ja ilmoitukset eivät tavoita.

Ja nyt ei varsinkaan kun käytössä on kotoa mukaani ottama kännykkä joka on tullut markkinoille joskus dinosaurusten sukupuuton tienoilla. Kameraa ja nettiä siinä ei toki ole mutta erittäin hyvä Pinball-peli löytyy kuitenkin!

Viime viikon perjantaina lähdettiin Bournemouthiin häämessuille edustamaan tätä taloa juhlapaikkana. Torstaina siellä oli ollut väkeä meiltä laittamassa ständiä pystyyn joten perjantaina päästiin sitten ihan valmiiseen paikkaan, vietiin vaan muutama arvokas vanha tuoli mukanamme ja ne otettiin aina yöksi autoon.

Perjantai meni osaltani katsellessa touhua ja ihmetellessä häämessujen humua. Oli paljon eri ikäisiä pariskuntia, kokonaisia perheitä ja joitakin morsiamia kaasojen kanssa keräämässä ideoita ja kyselemässä tarjouksia.

Mun suosikki ajanvietteeksi muodostui melko pian häitään valmistelevan morsiamen esittäminen. Hulluilla on halvat huvit ja mulla oli ihan ilmaiset huvit!

Illalla käytiin vielä ravintolassa syömässä ja juomassa onnistuneen päivän kunniaksi yhdet.

Viikonloppu oli osaltani työviikonloppu joten lauantain kulutin tilalla, en halunnut kiirehtiä liikaa joten vietin lauantain tehden normaaleita hommiani. Hevosia ulos, karsinoiden siivoamista, kissojen ruokintaa, heinäpaalien vientiä ja laidunten siivoamista.

Sunnuntaina halusin lähteä mukaan häämessuille joten mun piti hoitaa ainoastaan aamupäivän työt ja laittaa paikat siihen kuntoon että iltapäivän tuuraajien ainoa tehtävä oli tuoda yksi hevonen sisään, hoitaa sen kaviot ja ruokkia kissat.

Aamun töiden jälkeen mulla oli vapaa-aikaa jonka kulutin syöden ja elokuvia katsellen. Lähdin sitten aamupäivällä ennen lounasta ajamaan kohti Bournemouthia. Löysin paikalle navigaattorin avulla ensimmäisellä yrittämällä, mikä on mulle aina iso juttu sillä en ihan hallitse aina liikenneympyrästä erkanemista kun vasemmanpuoleinen liikenne ja monihaaraiset liikenneympyrät ja siihen lisäksi ruuhkat hämmentää välillä.

Häämessuilla oli taas mahtava tunnelma, oli vähän enemmän esittelijöitä ja väkeä ihan mukavasti. Mun osalta päivän kohokohta oli ehdottomasti se kun sain houkuteltua yhden nuoren parin meidän ständille ja esittelin tätä paikkaa meidän esitteestä ja näytin iPadilta pari kuvaa ja sain heidät antamaan meille yhteystietonsa yhteydenottoa varten. Vaikka puhunkin sujuvaa englantia, on se silti eri tilanne kun joku kuuntelee tarkasti mitä sanot ja pitäisi yrittää tehdä hyvä ensivaikutelma.

Itse kötyin tän paikan markkinoinnissa kikkana sitä että kerroin kuinka oon itse vasta vähän aikaa sitten muuttanut tiluksille ja miten uskomattoman hieno paikka se on eikä sitä voi ihan käsittääkään ennen kun siellä on käynyt paikan päällä.

Kuvia

Ajattelin viimein aktivoitua ja laitella vähän kuviakin, totuus on vaan se että kännykällä otettuja kuvia en tykkää hirveästi esitellä kun minusta ne eivät tuo tarpeeksi hyvin esille sitä mitä haluaisin kuvilla ilmaista. Mutta kamera on itseasiassa jossain vaiheessa hankinnan alla, en suostu lähtemään täältä ennen kun saan käytyä kaikissa upeissa paikoissa kuvaamassa ja ikuistaa tämän paikan missä asun.

Lentokoneessa nousemassa ilmaan Suomen päässä, juuri päästin pilvien
yläpuolelle ja totesin että taidankin tykätä lentämisestä. Niin upeat oli maisemat!

Ulkona pauhasi sellainen myrsky ensimmäisellä viikolla että illat kului sisätiloissa. Välillä koneella touhutessa ja välillä
ihan ukulelea kurittaessa. Ukulele matkusti tänne käsimatkatavaroiden kanssa matkustamossa.

Viime lauantaina en tehnyt vapaaviikonlopusta huolimatta mitään erityistä, paitsi illalla sitten poikkesin meidän pikkuisen kylän pienen pieneen Village Halliin kuuntelemaan hyvää musiikkia. Paikalla oli kokonainen pieni orkesteri ja solisteina mezzo-sopraano ja baritoni. Oli hieno kokemus kuulla oopperamusiikkia ja muita klassisia teoksia noin lyhyeltä etäisyydeltä
ja taitavien muusikkojen ja solistien esittämänä. Väliajalla ja esityksen jälkeen kävin mukavia keskusteluja niin muusikoiden
kuin muutaman kyläläisen kanssa. Kaikkia tuntuu kiinnostavan mikä minut tänne ajoi ja miten olen viihtynyt.

Yksin ei tarvitse töitä tehdä. Kun käyn lannat keräämässä laitumelta, etenkin tämän laitumen tammat osallistuu operaatioon,
lähinnä kuitenkin esimiestasolla ja tarkkailijoina. Välillä niitä pitää ajaa tiehensä kun pitäisi peruuttaa traktorilla ja nämä
töröttävät yhtenä rintamana takana ihmettelemässä keväistä tuulta tai traktorin ääntä.

Sunnuntaina oli vapaapäivä kuten lauantainakin, mutta siitä huolimatta kävin viemässä pari heinäpaalia pellolle niin oli
maanantaina vähemmän kiirettä.

Eilen sain jännittävän tehtävän, hae poni ja klippaa poni. Vähän piti googlettaa malleja ja D
olikin lopulta auttamassa mua ja antamassa neuvoja ja ajeli mm ääriviivat selkään jäävälle
kaistaleelle. Poni onkin pieni! Mun työvaatteet ja etenkin takin alla ollut fleecepusero
sen sijaan pistelevät nyt inhottavasti päällä, ponista lähti kottikärryllinen karvaa ja aika iso osa
siirtyi myös minuun. Mutta poni oli tyytyväisen oloinen, sillä on paljon kutisevia kohtia
jotka nyt toivottavasti eivät haudu niin paljoa pitkän karvan alla ja pääsisivät paranemaan.

Lauantaipäivän kävelylenkki sateisessa kylässä. Oli hiljaista ja kaunista, en malta odottaa miltä täällä näyttää kesällä kun jo
nyt on niin vihreää ja satumaista.

Poijjaat tietää mitä sateenkaaren päästä löytyy!

Jo silloin kun naapurin hevosia kävin pienenä tyttönä hoitamassa, aitojen korjaaminen tuli
erittäin tutuksi. Nyt se on tullut taas viikottaiseksi rutiiniksi ja on kyllä ehkä terapeuttisinta
ja mukavinta hommaa ikinä. Täällä on paljon aukeita peltoja ja tuuli riepottelee miten sattuu
joten aitoja on pidettävä silmällä kaiken aikaa. Oon saanut mukavasti arvostusta, meidän
kengittäjälle sanoin että ilmastointiteippi on loppu, oon käyttänyt kaikki aitojen korjaamiseen.
Hän totesi vaan että "Fixing fences? Now that's my kind of girl".
Uusia pidikkeitä langoille saa olla ruuvaamassa kaiken aikaa ja metallisia liittimiä lankojen
liittämiseen saa näprätä ihan urakalla. Ja sähköt kannattaa muistaa ottaa pois päältä kun menee
rassaamaan lankoja. Nimimerkillä "Parin sähköiskun jälkeen muistan kyllä". Akkuporakone
on sentään olemassa, ilman sitä olisi aika hidasta hommaa.

Tällaisissa maastoissa täällä saa samoilla niin paljon kun sielu sietää. Ei voi valittaa, on
hieman erilaista verrattuna kotopuolen koivuihin ja mäntyihin.

Niin on keväistä!

Upeita köynnöspuita meidän tiluksilla!

Ihan tulee mieleen Taru Sormusten Herrasta -elokuvat näistä puista.

Ensimmäinen itse tekemä sidos kavioon. Tällä tammalla on ollut riesana hoof abscess eli
ilmeisesti kaviopaise suomeksi. Se oli jo ennen kuin tulin tänne, sitten se oli parantunut ja
mun tänne saapuessa kengittäjä katsoi kaviota uudelleen ontumisen alettua taas ja huomasi
että pesäke oli sielä olemassa kaviossa. Muutamana päivänä peräkkäoin vaihdettiin kavioon
uusi sidos. Lopulta se alkoi paranemaan ja ontuminen loppui. Mutta maanantaina huomasin
että ontuminen alkoi taas ja toin tamman sisälle. Kengittäjä tuli vilkaisemaan ja oli sitä mieltä
että kyllä sen pitäisi olla nyt parempaan päin. Nyt hevonen on ollut viikonlopun yli tallissa ja
loppuviikosta se päässee takaisin laitumelle. Kävin tänään taluttamassa sitä ja nyt vaikuttaa
taas ihan hyvältä.

Pese vaatteet illalla, kuivata ne, pue aamulla päälle ja lähde töihin. Näytä lounaaseen mennessä
taas jo tältä. Toista uudelleen päivittäin. Kyllä talvi on hienoa aikaa täällä, kumisaappaat
jalassa pellolla eteneminen ei ole ihan hirveän vauhdikasta puuhaa kun kura imaisee saappaan
niin siinä ihmetellään sitten hetken aikaa että mitenkä se jalka ja saapas saataisi ylös sieltä
pellosta. Lenkille ei tarvitse yleensä lähteä erikseen.

Onneksi hevoset asustaa pääosin ulkona. Päivittäin siivoan kahdesta kolmeen karsinaa, näin
on hyvä! Valitettavasti nämä tammat tykkää makoilla ja stepata karsinassa miten sattuu joten
välillä tähänkin saa kulumaan aikaa.

Laittelen jossain vaiheessa lisää kuvia kun saan taas aikaseksi!

Rutinoituminen

Päälle viikko eloa takana täällä Englannissa ja kaikki sujuu mainiosti. Välillä iskee koti-ikävä mutta sitten se helpottaa. Päivät alkaa sujumaan rutiinilla ja työnteko nopeutuu koko ajan.

Tavallinen päivä täällä on tällainen:

Klo 7:15 herään uuteen päivään, peitän sängyn ja puen työkamppeet päälle ja syön aamiaisen.

8:00 annetaan allissa olevalle hevoselle aamuruoka. Sitten lähdetään toisen hevosenhoitajan kanssa pienellä golfautoa muistuttavalla lava-autolla 1st roundille eli viemään ruuat laitumilla oleville hevosille. Tällä hetkellä hevosia on ympäri vuorokauden viidellä laitumella ja tallissa yöpyvä poni ja hevonen menevät omalla laitumelleen. 1st roundilla siis ruokitaan hevoset ja katsotaan että kaikki ovat tallessa ja kunnossa ja aidoissa on edelleen sähköt.

8:20 Toinen hevosenhoitaja vie yleensä ulos tallissa majailevan hevosen ja shetlanninponin. Samalla minä alan siivoomaan karsinoita. Pienenä tyttönä tuli tehtyä hommaa siinä määrin että ensimmäisen päivän jälkeen homma alkoi löytyä selkäytimestä. Vähän hidastaa se että kuivikkeena täällä käytetään olkea mikä on mielestäni inhottavaa siivottavaa. Toisaalta sekin on tekniikkalaji ja sen inhottavuus riippuu pitkälti siitä miten sotkuinen hevonen on kyseessä. Ponin karsinaan menee aikaa 5-10 minuuttia ja hevosen karsinaan 15-20 minuuttia, mokomakin tamma tamppaa ja piilottelee jätöksiään miten sattuu. Siivoamisen jälkeen laitetaan lisää kuiviketta tilalle, tuodaan heinät ja vaihdetaan vedet.

Sen jälkeen jompi kumpi meistä käy ruokkimassa yhdessä tallissa asuvat bengalinkissat ja siivoamassa hiekkalaatikon.

Aamupäivällä teen huoltotoimenpiteitä ja toinen hevosenhoitaja, joka on erittäin taitava ratsastaja, ratsastaan yhden tai kaksi hevosta. Iltapäivällä hän ratsastaa vielä yhden tai kaksi hevosta.

Mun päivään saattaa kuulua aidan korjaamista, lannan siivoamista laitumilta, heinien vientiä laitumille tai mitä ikinä eteen tuleekaan. Aidan korjaamisen opettelin itse kun täällä oli niin kauhea myräkkä että sähkölangat meni poikki ja repi kiinnikkeetkin mukanaan. Vähän otin mallia edellisistä korjauksista ja nyt oon siinä hommassa jo mielestäni aika hyvä. Se on hauskaa ja terapeuttista hommaa.

Lannan siivoamiseen meillä on traktorin perään laitettava perävaunu jonka pohjassa on katuharjan harjaksia muistuttavat harjakset. Traktorissa olevista vivuista harjakset saa pyörimään ja kärryn laskemaan ja silloin ne lakaisevat lannan kyytiin. Lannan siivoamista täällä riittää aika paljon, pari kertaa viikossa pitäisi kaikki laitumet käydä läpi. Huomenna mulla on edessä urakkaa kun muutama laidun kaipaa kipeästi siivoamista ja viikonloppua varten pitäisi viedä heiniä hevosille kun itselläni on vapaa viikonloppu.
Opettelin itse kanssa  tyhjentämään tuon vehkeen, se oli mielenkiintoista hommaa eikä loppujen lopuksi kovin vaikeaa. Mutta tuli siitä aika hyvä fiilis kun ilman ulkopuolista apua pystyin homman suorittamaan ja löytämään oikeat vivut ja kaikki.

Laitumella oleville hevosille pitää viedä pyöröpaaleissa olevaa heinää melkein pari kertaa viikkoon. Yksi työntekijä mulle sen homman näytti ystävällisesti viime viikolla ja nyt saan tehtyä sen homman itse. Välillä toimenpiteitä aiheuttaa vaan se että yksin pitäisi ajaa traktori portista sisään kun parhaillaan kolme hevosta tulee kohti nälkäisinä. Ja siinä samalla pitäisi pitää huolta ettei kukaan mene portista pihalle..

Nämä hevoset on muutenkin aikamoisia. Hirveän kilttejä ja mukavia sekä todella kiinnostuneita kaikesta. Tuossa eräänä päivänä kyykistelin laitumella liittämässä sähkölankoja toisiinsa kun tunsin että joku nyhtää hiuksista. Nuori oripoika oli päättänyt tulla morjestamaan ja leikitteli mun hiuksilla. Samainen poika katsoi äärimmäisen kiinnostuneena ihan lähietäisyydeltä aidan korjaamista ja saatteli vielä portille.

Päivällä lounastauko on yleensä klo 13-14 jolloin syön joko omassa huoneessani tai menen talolle syömään heidän ruuanlaittajansa tekemiä upeita ruokia.

Iltapäivällä sama homma jatkuu aina klo 15:30-16 asti jolloin aletaan ottamaan sisälle hevosia. Shetlanninponi ja sisälle tuleva hevonen tulevat nätisti yhdellä kertaa. Täällä on aika pitkät etäisyydet ja osa kesälaitumista on toisella puolella kylää. Välillä oon juossut hevosten kanssa tallille tai tallista juossut hakemaan hevosia, kävelyyn menee muuten aika paljon aikaa.
Talliin tulevan hevosen jalat hoidetaan ja molemmilta putsataan yleensä kaviot.

Iltapäivällä ruokitaan taas kissat ja katsotaan että niillä on kaikki kunnossa.
Päivän aikana laitetaan valmiiksi seuraavan aamun ruuat hevosille ja illalla lastataan ne valmiiksi kyytiin. Päivän päätteeksi kierretään vielä katsomassa että kaikki hevoset ovat kunnossa ja sänköaidoissa on edelleen virtaa. Last round on viimeinen toimenpide mikä meillä on.

Lisäksi päivän aikana saattaa olla vaikka ja mitä hommia, mitä nyt tällaisella vanhalla tilalla ja eläinten kanssa toimiessa tulee eteen.

Jos joku hevonen tarvitsee kengittäjää, meidän/minun tehtävä on varata aika kengittäjän kanssa. Samoin ruuan tilaaminen on mun vastuulla.

Hommaa siis riittää mutta onneksi meitä on kaksi!

Nin talvisaikaan tallihommat on yleensä suoritettu klo 17 mennessä. Kesällä päivä alkaa puolisen tuntia aiemmin ja loppuu klo 18 maissa.

Illat kulutan milloin mitenkin. Välillä käydään elokuvissa ja viime viikolla käytiin syömässä edellisen hevosenhoitajan kanssa. Yleensä makaan sängyssä ja katson vähän sarjoja ja viimeistään klo 23 alan nukkumaan. 8-9 tuntia on melkein välttämätöntä saada nukkua, koko päivä ollaan kuitenkin ulkona ja tehdään kaikenlaista.

En nyt laittanut mitään kuvia tähän, mutta jos kiinnostaa niin käykääpä katsomassa instagramista :)

My week

So I decided to start writing in English as well. Mainly because right now I need to use the language on daily basis so why not in here as well. I've had the most amazing week so far. This has been everything I've expected and more.
I wake up every morning thinking "Woah, I'm actually here!". And when I'm out walking the horses or doing whatever I do, I sometimes stop for a minute and just stand there trying to deal with my happiness.

On my first actual day I did everything with the Au Pair who's been here for the past 4 months. She's been very kind to me and I've had great time working with her. She also did the first round with me on Wednesday and then it was time for me to take over as she started to prepare her and her horse's travel back to Germany.
So from Wednesday morning on, I've been pretty much on my own. Of course I've had all the help I could imagine. People in here are so helpful and nice. Wherever you go, people are smiling and asking how you're doing and if you need help or anything. This is like a community because there are so many people working here and we see each other many times a day.

So instead of telling about my each day, I decided to make a list of things I've done here so far. And I've only been here for 4 days now so you can imagine how intense it's been.

- Walking horses in and out
- Mucking out
- Feeding the horses
- Learning to drive tractor with poo-picking machinery and emptying the machine
- Learning how to pick up hay bales with tractor and putting them put for horses
- Fixing fences
- Bandaging a hoof
- Trying to learn the names of 17 horses and getting to know them as individuals.
- Learning to drive on the wrong side of road and wrong side of vehicle
- Using a foreign language on daily basis

So far it hasn't been physically exhausting. The first few days were a bit overwhelming but it gets easier every day. Like today I didn't see my employer before afternoon but since I already know mu duties and I know how to handle them I was alright.
Common sense and good motivation are always helpful. My employer was happily surprised as I told her what I had done today, it was very nice.
I've received wonderful feedback and I'm so happy to be here.

Suomennan vaikka huomenna, nyt en jaksa enää ajatella suomea ja nukkumaanmenoaikakin alkaa olla käsillä että jaksaa aamulla taas ponnistaa heposia ruokkimaan!

Turvallisesti perillä

Kiirettä on pitänyt, koko viikkona ei ole käynyt mielessäkään kirjoitella blogia kun on ollut niin paljon menoa ja meininkiä. Mutta nyt hellitti viimeinkin ja on aikaa valottaa kuulumisia maailmalle.

Mun seikkailu alkoi siis sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Se ilta meni aikamoisessa sumussa. Luin juuri mun päiväkirjaa enkä oikein tiedä mitä mun päässä on pyörinyt. Mieli oli jotenkin ihan sekaisin siitä että edessä oli kasa pakattuja matkalaukkuja, tärkeimmät tavarat sisällään ja ympärillä oli huone jossa oli vielä niin paljon kaikkia ihania muistoja ja asioita. Ja Hukka. Se makasi pää mun sylissä ja tuhisi ja kuorsasi niin levollisena kun vaan voi olla. Käytiin Hukan ja kissan kanssa lenkilläkin, ulkona oli vähän pakkasta ja taivaalla tähtiä ja maassa lunta. Ja mua itketti niin kovasti. Ikävöin Hukkaa jo ennen kun ehdin lähteä. Mutta se oli hieno lenkki ja hymyilen muistellessani sitä. Koira, minä ja kissa mentiin peräkanaa ja odoteltiin vuorollamme toisiamme.
Ennen puolta kahta isi lähti viemään mua linja-autoasemalle. Mulla oli tavaraa pirusti, luultavasti ihan liikaa ja turhaa romua, mutta olipa kuitenkin. Kotona hyvästelin äitin ja asemalla isin.
En ollut nukkunut koko yönä ja edellinen yö oli mennyt kanssa vähillä unilla kun oltiin tanssireissussa kaverin kanssa. Oli kyllä ihan paras mahdollinen tapa viettää viimeistä iltaa Suomessa, mun suosikki humppabändi takasi hienot tanssit mainioissa puitteissa ja sen jälkeen käytiin kaverin kanssa vielä reivaamassa diskossa vähän Antti Tuiskun ja Aquan tahtiin!

Bussissa nukuin jonkun tunnin ehkä.

Sit saavuttiin Helsinki-Vantaan lentoasemalle ja alkoi se mielenkiintoinen vaihe. Viimeksi oon ollut lentokoneessa vaahtosammuttimen kokoisena ja potkuhousut jalassa matkalla Kanariansaarille ja takasin, eli tuo lähtöselvitysten ja muiden tekeminen ei ole ihan tuoreessa muistissa. Mutta ystävällinen henkilökunta oli kenties aika tottunut tampioihin lentokentällä ja sain parasta mahdollista apua kun piti tehdä lähtöselvityksiä ja tulostaa Boarding Passia sekä viedä ruumaan menevät tavarat hihnalle. Lisäksi lyöttäydyin Madeiralle matkalla olevien eläkeläismummojen seuraan ja yhdessä tuskailtiin sitä miten liimataan niitä tarroja matkalaukkuihin.

Selvisin kuin ihmeen kaupalla kaikista mahdollisista selvityksistä ja turvatarkastuksista. Palkitsin itseni syömällä jonkun voileivän ja kiskomalla kahvin kitusiini, mitään muuta en jännitykseltäni pystynyt syömään ja seuraavan kerran söinkin sitten täällä majapaikassani.

Lento oli myöhässä yli tunnin ja alkoi vähän hirvittämään. Olin ostanut etukäteen lipun National Expressin bussiin ja koska lento viivästyi, olin aika varma että en tule selviämään siihen lähtöön.

Otin matkustamoon mukaan käsimatkatavaran ja ukuleleni eikä se aiheuttanut mitään toimenpiteitä. Norwegianilla oli vasta vähän aikaa sitten ollut selkkaus siitä että joku muusikko ei saanut ottaa arvokasta viuluaan matkustamoon ja se oli ruumassa ottanut osumaa. Ehkä siksikin sain ottaa köyhän miehen kitarani mukaan matkustamoon.

Etukäteen olin ihan varma että saan ehkä kohtauksen tai oksennan kun lähdetään lentoon, mutta alun jännityksen jälkeen aloin nauttimaan jopa. Aurinko paistoi joten oli todella kaunista kun päästiin juuri pilvien yläpuolelle. Lento meni muutenkin hyvin, nukuin ehkä reilun tunnin siinä ja heräsin kuola poskella roikkuen omaan kuorsaukseeni.

Kun alettiin laskeutumaan, mun oli ihan pakko vaan litistää naama ikkunaa vasten ja ihailla kun pilvien takaa paljastui kaunis ja vihreä Englanti.

Näin lataat oikeaoppisesti älypuhelintasi lentokoneessa. Aurinkokennollinen
matkalaturi sopii Norwegianin koneen ikkunan ja pimennysverhon väliin kuin
nyrkki silmään.

FIN vs UK

Lentokentällä kaikki sujui vaivattomasti ja Gatwickillä oli kyllä selkeät ohjeet ja taulut kaikesta. Ja matkatavarat, ne olivat jo hihnalla kun pääsin sinne asti ja parin minuutin sisään olin saanut jo kaikki kätösiini. Siinä sitä sitten oltiin. Jättimäinen reppu selässä, vedettävä laukku perässä ja sen päällä olkalaukku ja ukulele. Ja parikymmentä minuuttia aikaa löytää bussipysäkille. Ja kyllä, ihan itse löysin perille ja oikealle pysäkille ja jäi vielä aikaa ylikin. Bussi tuli ja istutin itseni etupenkille.

Mun bussipysäkki Gatwickillä. Voi mikä huojennus valtasi
mielen kun olin selvinnyt bussimatkasta, Suomen pään
lentokentästä ja lähtöselvityksistä, myöhässä olevasta
lentokoneesta ja Gatwickin lentokentästä oikealle pysäkille
ennen bussia. Voittajafiilis!

Matka meni joutuisasti, ihailin vaan upeita maisemia joista oon haaveillut jo niin pitkään. Sää oli pilvinen ja vähän sateli vettä. Mutta kaikkialla oli vihreää ja kaunista. Bussimatkan aikanakin nukahdin noin tunniksi. Sitten viimein saavuttiin Ringwoodiin. Sain matkatavarani ja siinä sitä sitten oltiin. Mulla oli kädet täynnä romua ja bussi huristi matkoihinsa. Muutaman minuutin odoteltuani pysäkkiä lähestyi auto jonka kuljettaja vilkutti vimmatusti ja hymyili iloisesti ja pysäytti auton mun kohdalleni.

Kaikki loksahti kohdilleen, mun työnantaja/host - kutsutaan häntä tästä eteenpäin vaikka D:ksi - oli juuri sellainen kun osasin odottaa. Oli ihanaa saada puhua ummet ja lammet pitkän matkustamisen jälkeen. Mua hymyilytti ja olin niin onnellinen. Mentiin suoraan kauppaan ja hommattiin mulle evästä muutamaksi päiväksi. Sitten haettiin lapset koulusta ja suunnistettiin "kotiin".

Tämä paikka on ehdottomasti kaunein paikka ikinä. En ole koskaan nähnyt vastaavaa ja mulla on edelleen usein vaikeaa uskoa että minä majailen tällaisissa puitteissa. Tämä on vanha tila, päärakennus on kuin suoraan vanhoista elokuvista ja sitä ympäröi mittaamattomasti tiluksia, on peltoa ja metsää sekä upeaa puutarhaa. Tallirakennus on sekin vanha. Osa siitä on edelleen käytössä, osassa säilytetään tavaroita. Täällä riittäisi tutkimista viikoiksi, jos olisi aikaa niin kävelisin vaan ympyrää täällä ja ihailisin upeita kaiverruksia ovien ympärillä, kauniisti laatoitettuja lattioita ja vanhoja huonekaluja. Ja päärakennusta voisin katsella päivätyökseni vaikka jatkuvasti.

Multa riittää rajattomasti arvostusta sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka entisöivät tämän kaltaisia paikkoja menneitä aikoja kunnioittaen ja arvostavat historiaa. Toisaalta tätäkin paikkaa käytetään esimerkiksi monein tapahtumien järjestämiseen, häihin ja juhliin. Lisäksi täällä järjestetään ammuntoja ja monia muita aktiviteetteja. Ollaan tästä puhuttukin D:n ja hänen miehensä kanssa ja on ollut ilo kuunnella heidän ja muiden kertomuksia tästä paikasta.

Ensimmäinen päivä meni siis hyvin pitkälti matkustamiseen. Olisin saanut käyttää loppupäivän asettuakseni aloilleni, mutten kyennyt siihen sillä hetkellä joten sysäsin tavarani huoneeseeni ja vaihdoin päälleni tallivaatteet ja lähdin talliin. Karsinapaikkoja täällä on vain muutama. Hevoset ovat pääasiassa ulkona ja sisälle ne otetaan vain erikoistapauksissa. Tällä hetkellä kaksi hevosta yöpyy tallissa. Toinen niistä on nykyisen au pairin hevonen ja huomenna he lähtevät kotimatkalle ja voi olla että tämä ainoa tallissa yöpyvä hevonen saa alkaa yöpymään ulkona nyt kun tallissa sille ei ole seuraa. 

Ensimmäisenä iltana olin tallissa nykyisen au pairin (K) ja viikko mua aiemmin saapuneen kollegani (J) kanssa. Kengittäjä tuli katsomaan paria hevosta, ne oli sidottu tallin käytävälle kengittäjää odottamaan. Toisella niistä - ruskealla tammalla - oli kaviopaise. Pääsin heti töihin kun minä ja K tehtiin kengittäjän ohjeiden mukainen sidos kavioon. Sitten käytiin J:n ja K:n kanssa viemässä hevoset ulos ja semmoista.

Illalla mentiin talolle (asun siis tallirakennuksessa olevassa asunnossa) ja D keksi että lähdetään elokuviin. Niin me sitten lähdettiin neljästään elokuviin lähimpään kylään. Elokuvateatteri oli söpöin mahdollinen. Sellainen vanha teatteri jossa kuulemma järjestetään esimerkiksi lasten näytelmiä. Penkit oli puiset ja narisevat. Ja hymyilevät mummelit myivät jäätelöä yleisön seassa ja yläpuolella oli pubi. Elokuva oli nimeltään The Danish Girl. Oli kyllä ihan mielenkiintoinen - joskin ennalta arvattava - elokuva.

Takaisin tilalle päästyäni laitoin vaatteet lipastoon ja järjestelin huoneeni jotta sisäinen perfektionistini saa rauhan yöaikaan. Ja sitten oli aika painua nukkumaan. Mun sänky on leveä ja peitto on paksu, kaikki on hyvin!

Seuraavassa postauksessa lisää kuulumisia :)