Kuvia

Ajattelin viimein aktivoitua ja laitella vähän kuviakin, totuus on vaan se että kännykällä otettuja kuvia en tykkää hirveästi esitellä kun minusta ne eivät tuo tarpeeksi hyvin esille sitä mitä haluaisin kuvilla ilmaista. Mutta kamera on itseasiassa jossain vaiheessa hankinnan alla, en suostu lähtemään täältä ennen kun saan käytyä kaikissa upeissa paikoissa kuvaamassa ja ikuistaa tämän paikan missä asun.

Lentokoneessa nousemassa ilmaan Suomen päässä, juuri päästin pilvien
yläpuolelle ja totesin että taidankin tykätä lentämisestä. Niin upeat oli maisemat!

Ulkona pauhasi sellainen myrsky ensimmäisellä viikolla että illat kului sisätiloissa. Välillä koneella touhutessa ja välillä
ihan ukulelea kurittaessa. Ukulele matkusti tänne käsimatkatavaroiden kanssa matkustamossa.

Viime lauantaina en tehnyt vapaaviikonlopusta huolimatta mitään erityistä, paitsi illalla sitten poikkesin meidän pikkuisen kylän pienen pieneen Village Halliin kuuntelemaan hyvää musiikkia. Paikalla oli kokonainen pieni orkesteri ja solisteina mezzo-sopraano ja baritoni. Oli hieno kokemus kuulla oopperamusiikkia ja muita klassisia teoksia noin lyhyeltä etäisyydeltä
ja taitavien muusikkojen ja solistien esittämänä. Väliajalla ja esityksen jälkeen kävin mukavia keskusteluja niin muusikoiden
kuin muutaman kyläläisen kanssa. Kaikkia tuntuu kiinnostavan mikä minut tänne ajoi ja miten olen viihtynyt.

Yksin ei tarvitse töitä tehdä. Kun käyn lannat keräämässä laitumelta, etenkin tämän laitumen tammat osallistuu operaatioon,
lähinnä kuitenkin esimiestasolla ja tarkkailijoina. Välillä niitä pitää ajaa tiehensä kun pitäisi peruuttaa traktorilla ja nämä
töröttävät yhtenä rintamana takana ihmettelemässä keväistä tuulta tai traktorin ääntä.

Sunnuntaina oli vapaapäivä kuten lauantainakin, mutta siitä huolimatta kävin viemässä pari heinäpaalia pellolle niin oli
maanantaina vähemmän kiirettä.

Eilen sain jännittävän tehtävän, hae poni ja klippaa poni. Vähän piti googlettaa malleja ja D
olikin lopulta auttamassa mua ja antamassa neuvoja ja ajeli mm ääriviivat selkään jäävälle
kaistaleelle. Poni onkin pieni! Mun työvaatteet ja etenkin takin alla ollut fleecepusero
sen sijaan pistelevät nyt inhottavasti päällä, ponista lähti kottikärryllinen karvaa ja aika iso osa
siirtyi myös minuun. Mutta poni oli tyytyväisen oloinen, sillä on paljon kutisevia kohtia
jotka nyt toivottavasti eivät haudu niin paljoa pitkän karvan alla ja pääsisivät paranemaan.

Lauantaipäivän kävelylenkki sateisessa kylässä. Oli hiljaista ja kaunista, en malta odottaa miltä täällä näyttää kesällä kun jo
nyt on niin vihreää ja satumaista.

Poijjaat tietää mitä sateenkaaren päästä löytyy!

Jo silloin kun naapurin hevosia kävin pienenä tyttönä hoitamassa, aitojen korjaaminen tuli
erittäin tutuksi. Nyt se on tullut taas viikottaiseksi rutiiniksi ja on kyllä ehkä terapeuttisinta
ja mukavinta hommaa ikinä. Täällä on paljon aukeita peltoja ja tuuli riepottelee miten sattuu
joten aitoja on pidettävä silmällä kaiken aikaa. Oon saanut mukavasti arvostusta, meidän
kengittäjälle sanoin että ilmastointiteippi on loppu, oon käyttänyt kaikki aitojen korjaamiseen.
Hän totesi vaan että "Fixing fences? Now that's my kind of girl".
Uusia pidikkeitä langoille saa olla ruuvaamassa kaiken aikaa ja metallisia liittimiä lankojen
liittämiseen saa näprätä ihan urakalla. Ja sähköt kannattaa muistaa ottaa pois päältä kun menee
rassaamaan lankoja. Nimimerkillä "Parin sähköiskun jälkeen muistan kyllä". Akkuporakone
on sentään olemassa, ilman sitä olisi aika hidasta hommaa.

Tällaisissa maastoissa täällä saa samoilla niin paljon kun sielu sietää. Ei voi valittaa, on
hieman erilaista verrattuna kotopuolen koivuihin ja mäntyihin.

Niin on keväistä!

Upeita köynnöspuita meidän tiluksilla!

Ihan tulee mieleen Taru Sormusten Herrasta -elokuvat näistä puista.

Ensimmäinen itse tekemä sidos kavioon. Tällä tammalla on ollut riesana hoof abscess eli
ilmeisesti kaviopaise suomeksi. Se oli jo ennen kuin tulin tänne, sitten se oli parantunut ja
mun tänne saapuessa kengittäjä katsoi kaviota uudelleen ontumisen alettua taas ja huomasi
että pesäke oli sielä olemassa kaviossa. Muutamana päivänä peräkkäoin vaihdettiin kavioon
uusi sidos. Lopulta se alkoi paranemaan ja ontuminen loppui. Mutta maanantaina huomasin
että ontuminen alkoi taas ja toin tamman sisälle. Kengittäjä tuli vilkaisemaan ja oli sitä mieltä
että kyllä sen pitäisi olla nyt parempaan päin. Nyt hevonen on ollut viikonlopun yli tallissa ja
loppuviikosta se päässee takaisin laitumelle. Kävin tänään taluttamassa sitä ja nyt vaikuttaa
taas ihan hyvältä.

Pese vaatteet illalla, kuivata ne, pue aamulla päälle ja lähde töihin. Näytä lounaaseen mennessä
taas jo tältä. Toista uudelleen päivittäin. Kyllä talvi on hienoa aikaa täällä, kumisaappaat
jalassa pellolla eteneminen ei ole ihan hirveän vauhdikasta puuhaa kun kura imaisee saappaan
niin siinä ihmetellään sitten hetken aikaa että mitenkä se jalka ja saapas saataisi ylös sieltä
pellosta. Lenkille ei tarvitse yleensä lähteä erikseen.

Onneksi hevoset asustaa pääosin ulkona. Päivittäin siivoan kahdesta kolmeen karsinaa, näin
on hyvä! Valitettavasti nämä tammat tykkää makoilla ja stepata karsinassa miten sattuu joten
välillä tähänkin saa kulumaan aikaa.

Laittelen jossain vaiheessa lisää kuvia kun saan taas aikaseksi!