Korttikurssia ja hevostelua

Vähän aikaa on ehtinyt valitettavasti vierähtää viimeisimmästä kirjoituksesta.
Haluaisin sanoa että oon ollut kiireinen iltaisin mutta ei se pidä paikkaansa. Oon vaan ollut laiska ja mukavuudenhaluinen, haha.

Reilu viikko sitten mulla oli työviikonloppu ja töiden ohessa ratsastin yhtä hevosta joka asustaa meidän tallissa. Oli aikamoisia seikkailuja, käytiin tamman kanssa useampaan otteeseen keskusteluja aiheesta "Laukataanko aina ja kaikkialle vaiko ei?". Lauantai ei mennyt ihan putkeen siis. Mulla oli tideossa että kyseinen hevonen testaa uusia ratsastajia ja osaa olla aika ärsyttävä ämmä. Omistajansa kuvaili sitä termillä "Professional mare" ja juuri sellainen se olikin. Ravivaihdetta ei tuntunut olevan ollenkaan, käynnistä nousi aina laukka. Mutta käveltiin sitten ja laukattiin muutamaan otteeseen mutta vaan sillon kun minä päätin.
Mutta ne maastot.. Aivan uskomattoman hienoja! Meillä on täällä puistossakin jo yksistään niin paljon polkuja ja metsäteitä että täällä saa ajan kulumaan ja aina löytyy uusia polkuja. Suurin osa reiteistä oli mulle ihan uusia koska jalan en ole niin paljoa kierrellyt täällä. En malta odottaa että pääsen seikkailemaan myöhemmin hevosen kanssa ja tutkimaan maastoja.
Peuroja juoksentelee teiden poikki ja fasaaneja lehahtaa jokaisesta pusikosta ja teiden pientareilla loikkii jäniksiä. Tuntuu kun eläisi Disney-sadussa.

Sunnuntain ratsastus meni jo paljon paremmin. Muutama hyvä ravipätkä saatiin aikaiseksi ja laukkailtiin monta pitkää pätkää. 

Oli niin hienoa laukata tasaisella metsätiellä keskellä metsää, ilta-aurinko paistoi matalalta ja alla oli täysveri x appaloosa jonka laukka on niin pehmeä ja miellyttävä että jopa mun kaltainen puskaratsastaja tunsi olonsa mukavaksi satulassa.

Molempina päivinä oltiin ulkona 1,5 tuntia ja luulen että uni ja vesi maittoi hevoselle ihan yhtä hyvin kuin itsellenikin noiden lenkkien päätteeksi.

Viime viikolla kävin kaksipäiväisen kurssin joka oikeuttaa kurottajan ajamiseen Englannissa. Tämä tarkoittaa sitä että nyt mun ei tarvitse pyytää apua mihinkään normiaskareisiin muilta työläisiltä, sillä nyt pystyn hakemaan heinäpaaleja pelloille ja olkipaaleja talliin. Tallilla meillä on kuitenkin perävaunu johon kärrätään kuivikkeet ja lannat karsinoista ja sitä en voi omalla traktorillani vetää. Pitäisi olla isompi traktori ja musta vähän tuntuu että isot pojat ei anna mun lainata heidän John Deerejään kun ovat niistä niin tarkkoja. Siispä lantavaunun tyhjentäminen on tällä hetkellä ainoa ulkoistettu toimenpide.

Tänään oon kunnostanut yhtä suurta laidunta jonne siirretään huomenna meidän ruuna-lauma. Chain harrowilla kiersin laitumen pariin otteeseen jotta uusi ruoho pääsee kasvamaan kunnolla. Täytin vesisäiliön ja pesin juoma-altaan.

Tässä alapuolella on kuva siitä Kubotasta mikä meillä on käytössä hevosten ruokinnassa ja monessa muussakin askareessa. Mainio pieni peli, lavan pystyy kippaamaan ja perään pystyisi laittaa pienen perävaunun.

Viime viikonloppuna mun saksalainen työparini oli töissä ja paukkasi sitten kesken kaiken sisälle kun olin uppoutunut katsomaan Downton Abbeytä ja sanoi että Kubota on rikki.
Seuraavana päivänä kokeilin ajoneuvoa ja totesin että kyllä se aika epätasaisesti käy eikä saavan tarpeeksi polttoainetta. Aikani ihmettelin ja rassailin ja lopulta ravistelin polttoaineletkuja ja polttoainesuodatinta ja kokeilin uudelleen ja Kubota lähti käymään ihan normaalisti. Siispä tunsin oloni aika tärkeäksi ja fiksuksi kun eilen pystyin ajamaan pajalle ja ilmoittaa että meillä on polttoainesuodatin tukossa tai muuten epäkunnossa ja ukolta meni minuutti kun se iski uuden suodattimen paikalleen.

Tänään samainen rotisko alkoi kolisemaan vasemmasta etukulmasta ja olin aika varma että laakeri on mennyt. Ajoin pajalle ja yritin selittää missä vika mutta ei ihan tullut mieleen englanninkielistä termiä laakerille joten sanoin ukolle että käy ajamassa niin tietää mistä puhun. Ja toden totta, Kubota jäi pajalle laakerin vaihtoa varten.

Työympäristö jossa olen, on aika miesvoittoinen. Minun ja koko meidän alueen työnantajista toinen on nainen. Lisäksi meillä on naispuolinen puutarhuri. Ja päärakennuksessa on kodinhoitaja, kokki ja lastenhoitaja jotka ovat naisia. Mutta muuten kaikki täällä ovat miehiä. Mulle tämä asetelma ei ole mitenkään entuudestaan tuttu. Pystyn ihan hyvin leikkimään samalla hiekkalaatikolla kaikkien kanssa ja takana on kuitenkin armeija ja kuljetusalan työympäristö mitkä nekin on kovin miesvaltaisia.

Eniten vaikeuksia tuottaa se että en pysty ilmaisemaan itseäni ihan samalla lailla kuin äidinkielelläni. Mutta erittäin hyvin oon tullut kaikkien kanssa juttuun ja tuntuu hyvältä että työpanostani arvostetaan.

Viime viikonloppuna kuulin eräältä erittäin korkea-arvoiselta henkilöltä että hän oli kuullut että olen erittäin hyvä työssäni. Tulin siitä kyllä aika hyvälle tuulelle sillä en ollut tätä tapaamaani henkilöä tavannut ennen ja työni jälki oli silti tavoittanut hänet.

On ollut mielenkiintoista seurata tätä hierarkiaa ja aristokratiaa. Suomessa tällaista järjestystä ei ole ja omat aiemmat kosketukseni tällaisiin asioihin ja termeihin rajoittuvat historiallisiin elokuviin ja televisosarjoihin. Varmaan siksi Downton Abbey on tällä hetkellä se tv-sarja johon uppoudun illasta toiseen, että siinä on joitain kohtia joihin voin samaistua vielä näin 2010-luvullakin.

Hevostelua

Kouluratsujen ja tiineiden tammojen seassa
laiduntaa yksi joka ei ihan kuulu joukkoon,
meidän pieni maskotti ja lasten ratsu sekä
sydänten sulattaja!

Vähään aikaan en ole heppajuttuja kirjoitellutkaan vaikka niiden ympärillä koko touhu pyöriikin. Tällä hetkellä meillä on 15 hevosta ja shetlanninponi. Näistä hevosista viisi on vuokralaisia mutta loput nelijalkaiset on omistushevosia.

Työkaverini on saksalainen juuri 20 vuotta täyttänyt poika joka on todella hyvä ratsastaja. Hänen tehtävänsä on ratsastaa muutamia nuoria hevosia täällä. Hänellä on toisaalta vaativa tehtävä, mutta toisaalta hän pääsee aika paljon helpommalla kuin minä. Mutta monelle oon sanonut että tykkään tästä järjestelystä. Tykkään siitä että kaikki langat on mun kädessä ja saan itse tehdä hommat haluamallani tavalla.

Kevät tekee tuloaan! Eilen muutama talven ajan loimitettu eläkeläisruuna vapautui loimista kesän ajaksi. On ollut niin aurinkoisia päiviä että ollaan otettu myös klipatuilta hevosilta ja ponilta loimet pois päivän ajaksi että iho saa hengittää.

Tilasin meille kengittäjät ja nyt kaikki hevoset tepastelee oikean mittaisilla kavioilla ja kengät on niillä kenellä kuuluukin. Ruokatilaus tuli ja lääkittävät hevoset on saaneet lääkkeet ajallaan. Kaikki menee tällä hetkellä siis mainiosti hevos-saralla.

Viime viikolla kirjoitin siitä että oon menossa ratsastamaan!
Olin niin jännittynyt että hyvä kun unta sain. Kaunis ja kesäinen sää helli meitä kun lähdettiin mukavalle maastoilulle tamman kanssa. Omistaja tuli jalan mukana. Oli mukava että hän halusi lähteä meidän mukaan, sain kuulla vähän siitä miten tämä hevonen toimii ja miten sen kanssa tullaan toimeen. Sain hyvää palautetta ja omistaja sanoi että näytetään hyvältä yhdessä.
Itse olin yhtä hymyä koko ratsastuksen ajan, siitä on puolitoista kuukautta kun viimeksi olin ratsailla joten oli kyllä tervetullutta vaihtelua traktorin ratissa istumiselle ja lannan luonnille.

Ratsastamisessa hauska puoli on se että sama maasto missä on kulkenut jalan, näyttää ratsailla ihan erilaiselta. Ja täällä on niin paljon polkuja ja metsäteitä että en ole nähnyt niistä varmaan puoliakaan vielä.

Joka kerta kun pääsen ratsaille, taannun taas ihan samalle tasolle kun olin sillon 7-vuotiaana kun vietin kaiken vapaa-aikani tallilla ja aina välillä kun pääsin istumaan hevosen selkään ja joku juoksutti tai talutti mua kentällä, olin onneni kukkuloilla.

Niinpä oon ihan täpinöissäni! Hevosen omistaja ei pääse tallille tänä viikonloppuna ja viime viikonloppuna hän sanoi että oon erittäin tervetullut ratsastamaan hänen hevostaan aina kun kerkiän. Niinpä tänään hän sanoi että ole hyvä, pidä sitä kuin omaa hevostasi.

Huomenna ja sunnuntaina mennään pitkille maastoiluille tamman kanssa ja tutustutaan lisää. Ehkä vähän ravaillaan ja katsellaan miten menee. Täällä on upeita viheriöitä ja polkuja laukkailuun, katsotaan miten menee ja päästäänkö siihen asti.

Peltohommia ja konejuttuja

Melkein viikko on aikaa edellisestä päivityksestä, niin se aika rientää! Täällä on pitänyt kiirettä ja hommaa on riittänyt siinä määrin ettei illalla oo tarvinnut kysellä unien perään. Nyt kun kevät alkaa täällä tehdä tuloaan ihan urakalla, oon saanut kuluttaa juuri vaihdettua traktorin penkkiä ihan urakalla.

Normaalin lannan siivoamisen lisäksi uusi työkalu on chain harrow. Kuten kuvasta ehkä näkyy, siinä on todellakin ketjumatto ja maata avsten olevassa pinnassa on vielä piikkejä. Chain harrowin tarkoitus on irroittaa vanhaa ja kuollutta nurmikkoa ja tasoittaa maata. 

Chain harrowin jälkeen nurmettommille kohdille kylvetään käsin viskelemällä uutta ruohon siementä. Sen jälkeen laidun kierretään uudelleen harrowin kanssa. Ja lopuksi tämän näköisen farm rollerin kanssa tasoitetaan pinta. En ole vielä tuota rolleria näyttänyt pelloille, ens viikon puolivälissä mulla on seuraavan kerran aikaa ja toivottavasti olisi sopivan kuivaakin siihen hommaan, märkä maa vaan jää rullaan kiinni. Lisäksi meidän roller on vähän liian raskastekoinen minun pikkuisene foordiin joten jos märkään peltoon jää jumiin tuolla yhdistelmällä niin sitten joutuu kyllä pyytämään apua.

Ja siitä puheenollen.. Viime viikolla olin tarkastamassa aitoja yhdellä laitumella jonne oli tarkoitus siirtää hevosia. Mua oli varoitettu siitä että laitumen takakulma saattaa olla aika märkä. Mutta sinnehän minä ajoin ja sille tielle jäin.

Meillä on käytössä Kubota RTV 900 maastoajoneuvo joka on kyllä mainio melkein mihin tahansa hommaan. Oon seurannut sillä ajaen kettujahdin ratsukoita, kilpaillut mönkijällä ajavia miehiä vastaan, eksynyt ja ajellut maastoajoa huvin vuoksi ja kokenut muitakin hauskoja seikkailuja. Mutta on se myös kätevä ajoneuvo töissä kun etäisyydet on aika pitkiä. Esimerkiksi hevosen ruokinta ei onnistuisi mitenkään ellei olisi tuota pientä lava-ajoneuvoa ruokakuppien kuljettamiseen.

En kehdannut mennä kysymään apua pajalla työskenteleviltä ukoilta joten hiivin lainaamaan ketjun ja sitten kävin käskemässä saksalaisen kollegani hyttiin ja ajettiin laitumelle. Ketju Kubotan peräkoukkuun ja toinen pää traktorin koukkuun ja työkaveri polkemaan kaasua Kubotaan. Ja taas suomalaisen päivä pelastui kun ei tarvinnut pyytää apua!

Tänään pääsin kokeilemaan JCB kurottajaa. Ens viikolla mulla olisi kurssi jonka läpäisy oikeuttaa ajamaan vastaavia työkoneita. Sen jälkeen voisin kuljettaa itse olki -ja heinäpaaleja eikä tarvitsisi pyytää muilta apua. Nuo paalit on todella isoja, leveydeltään kolmatta metriä ja korkeudeltaan ja syvyydeltään yli metrin. Ei siis ihan foordilla kuljetella.. Tänään pääsin tosiaan kokeilemaan pellolla paalin siirtelyä ja vipujen toimintoja. Onneks taustalla on pyöräkonekokemusta ja trukkikokemusta, yhden trukkikortin hain jopa ihan Tanskasta asti.

Leppoisa lauantai

Meillä oli netti alhaalla koko päivän. Mun vapaapäivän viettoa se ei haitannut millään lailla, päin vastoin edisti.

Aamulla kello 10 meidän Village Hallilla oli kirpputori jonne ponnistin jo hyvissä ajoin. Paikalla oli muutamia myyjiä ja jonkin verran kiertelijöitä,ei mitään suurta yleisöryntäystä kuitenkaan. Löysin kuitenkin yhden kirjan, ostin sen sekä mielenkiinnosta kirjaa kohtaan että sen vuoksi että myyjä työskentelee samoilla tiluksilla kuin itsekin olen töissä.

Mulla oli kamera mukana joten Village Hallilta päästyäni pysähdyin kuvailemaan muutamia paikkoja meidän kylän keskustasta. Nuo vanhat portit ja aidat on mielestäni tosi kauniita.

Kylän kirkko on todella kaunis ja vanha kivikirkko. En ole päässyt näkemään sitä sisältä muuta kuin valokuvien kautta ja se on kyllä todella upea. Joku vapaa sunnuntai aion mennä jumalanpalvelukseen ihan kannatuksen nimissä. Vaikken uskonnollinen ihminen olekaan niin rakastan kirkkoja ja niiden historiaa ja arkkitehtuuria. Lisäksi kirkoissa on mukava laulaa ja kuunnella ihmisten laulua.

Kylältä tultuani ttulin takasin meidän puistoon kotinurkille ja kävin morjestamassa lemppariruunaani ja kuvailemassa kasteista hämähäkin seittiä.

Talon nurkilta lähtee mutkittelemaan joki jossa on yleensä monenlaisia vesilintuja joista näyttävimmät on kaksi joutsenta jotka tänäkin aamuna siellä sukeltelivat ja uiskentelivat. Täällä on myös hirveästi fasaaneja, niitä on ihan joka nurkalla ja kohta niillä alkaa olla poikasiakin, joten metsissä ajellessa ja ratsastaessa ihmisten pitää olla tarkkana ettei pesintä häiriinny.

Tuo joki on muutenkin todella upea. Sen yli menee muutamia siltoja ja siinä on yksi vesiputouskin. Löysin tuon reitin vasta viikko sitten ja olen ihan rakastunut siihen!

Täällä on todella upeita puita, sellaisia jotka tuo mieleen lähinnä Taru Sormusten Herrasta elokuvien metsät joissa oli ikivanhoja sammaleisia puita joista kasvoi kaikenlaisia köynnöksiä.
Tämän puun oksat olivat kasvaneet tiukkaan solmuun vuosien saatossa. Ei kotipuolessa ihan tällaista puustoa ole, vuorotellen on koivua ja mäntyä ja seassa jokunen muukin. En malta odottaa että näen miltä nämä meidän puut näyttää kesän tullen kun oksat saavat lehdet.

Vaikka mulla onkin vapaaviikonloppu, en sitten malttanut pysyä poissa tallilta. Kun nettikään ei toiminut niin en voinut oikein mitään tehdä kauppareissun jälkeen yksinäni kämpässä, joten saapastelin ulko-ovesta ulos, kävelin kolme askelta vasemmalle ja astelin tallin ovesta sisään. Niin lähellä se talli on. Omassa huoneessani ollessani kuulen kun seinän takana oleva tamma kävelee ympyrää karsinassaan.

Samainen tamma on myös kuvassa. Sillä oli toisessa etusessa kaviopaise joka oli onneksi mennyt menojaan. Kengittäjän vuoltua huonoa pintaa pois sen kavion pohja oli sen verran arka että se on nyt tallissa muutaman päivän jotta kavio kovettuisi laidunkuntoon. Toisessa etukaviossa oli taas vanha mustelma jonka kengittäjä avasi ja veri pääsi purkautumaan pois.

Yleensä kaikki hevoset meillä on laitumella 24/7 mutta yksi vuokrahevonen on yöt karsinassa. Nyt tämä tamma on muutaman päivän sisällä parantelemassa jalkojaan.

Koska oli niin kaunis ilma, harjasin tamman ulkona ja olin suuta ja silmiä myöten hiekkaisen talvikarvan peitossa. Hevonen sitä vastoin oli oikein tyytyväinen. Sen jälkeen lähdettiin vielä kävelemään metsään. Muutaman kerran eksyin enkä tiennyt minne pitäisi mennä mutta tamma nautti kun pääsi ulkoilemaan. Täällä on niin uskomattomia maastoja etten ihan uskokaan. 

Huomenna on vielä vapaapäivä ja jännittävä sellainen onkin, lähden ratsastamaan ensimmäistä kertaa täällä Englannissa ollessani!

Suomalaisena Englannissa

Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa vähän yleismaailmallisemmasta asiasta kun lannan ajosta ja aitojen korjuusta. Olen ollut Englannissa nyt jo reilun kuukauden ja ehtinyt siinä ajassa tutustumaan aika moneen englantilaiseen ja päässyt jyvälle monista tähän kulttuuriin liittyvistä asioista joita ajattelin listailla ja ruotia seuraavaksi.

Kohteliaisuus
Tänne saapuessani ensimmäinen asia minkä aidosti huomasin oli kohteliaisuus. Ihmisillä on yleisesti ottaen hyvät käytöstavat ja he ottavat toiset huomioon tekemisissään. Itse olen sopeutunut osaksi tätä yhteisöä erinomaisesti. Ovia pidetään toisille auki, ei ainoastaan vanhuksille. Esimerkiksi kielikurssille mennessäni ulko-ovea lähestyessäni ajattelin että en ehdi enää tuolla oven avauksella ja hidastin askellustani. Mutta oven alkaessa sulkeutumaan, juuri sisään mennyt vanha herrasmies piti ovea auki ja sanoi "Here you are, young lady". Tulin siitä todella hyvälle mielelle ja kiittelin vuolaasti ja hymyillen.
Kun olen liikkunut isäntäperheeni tai muiden englantilaisten tuttavieni kanssa ja ollaan tavattu heidän ystäviään, ihmisillä on tapana esitellä entuudestaan tuntemattomat ihmiset toisilleen. Vaikka en muistakaan puoliakaan tapaamistani kyläläisistä nimeltä, muistan ne lämpimät kohtaamiset ja tervehdykset sekä kohteliaan small talkin.

Liikenteessäkin olen huomannut kohteliaisuuden. Koska autoja saa täällä parkkeerata käytännössä miten haluaa ja kummin päin tahansa tien reunaan, joskus kadut on todella ahtaita. Ihmiset väläyttää valoja ja antavat vastaantulijoille tietä. Meidän kylätiekin on niin ahdas että sadan metrin välein on levennettyjä kohtia joissa voi odottaa että vastaantulija pääsee ohi. Ja aina tervehditään ja kiitetään ja ihmiset vaikuttaa aidosti ystävällisiltä. Traktorilla ajaessa yritän olla se joka väistää, mulla on perässä milloin mikäkin laite joten kapealla tiellä pysyn itse mielummin paikallani ja annan toisten ohittaa. Kiitän ihmisiä kärsivällisyydestä ja tervehdyksiin ja hymyihin vastataan aina lämpimästi.
Tämä meidän kylä on aika pieni ja tiivis yhteisö. Samat ihmise tulee vastakkain monta kertaa päivässä. Esimerkiksi yksi mies kitkee puutarhaansa melkein päivittäin tai touhuaa muuten pihalla. Tie jota pitkin haen ja vien hevosia ja ajan traktorilla, menee aivan talon vierestä. Mutta aina hän lopettaa kitkemisen ja leveä hymy kasvoillaan tervehtii kun menen ohi.
Jos tiellä tulee joku vastaan, aina pysähdytään juttelemaan hetkeksi.

Puheessa kohteliaisuuden huomaa siinä että ensimmäisten päivien Can/Will/Have to sanat on vaihtuneet Could/Would/Should/Shall sanoihin. Lisäki näin suomalaisena oli aluksi vähän totuttelua siinä että ihmiset on kovia keskustelemaan. Mulle se oli tietenkin ihanteellista, tykkään kovasti keskustella enkä ole ikinä ollut suomalaisen vaivaantuneen hiljaisuuden ja kannoilta varpaille keinumisen ystävä eikä kahden metrin turvaväli ole mulle mikään välttämättömyys.

Englantilaiset osaavat myös kehua. Oon itse tullut niin hyvälle mielelle monesta keskustelusta joissa olen saanut kuulla mm että puhun tosi hyvää englantia. Työnantajani ei myöskään säästele kiitoksissa, mikä saa ainakin minut yrittämään entistä kovemmin kun huomaan että työpanostani arvostetaan ja että olen tarpeellinen ja hyvä työntekijä. Sain kuulla mutkan kautta että olen myös vahvempi kuin poika joka työskentelee täällä meillä mun kanssani. Tulin siitä aika iloiseksi!

Täällä myös oppii että kiitoksiin ja kohteliaisuuksiin ei tarvitse vastata suomalaisella varpaiden tuijottelulla ja punastelulla sekä itsensä vähättelyllä, vaan voi hymyillä, kiittää ja sanoa jotain mukavaa toisesta ihmisestä.

Liikenne

Ensimmäinen kerta vasemmanpuoleisessa liikenteessä ajaessa tuntui väärältä niin monella tasolla. Kyydissäni ollut kollega toisteli mulle koko ajan että aja keskemmällä, koko ajan ajauduin liikaa vasemmalle ja sora rapisi ja pikkukivet lenteli kun ajelin asfaltin reunalla.
Kun muuten alkoi sujumaan, liikenneympyrät nyrjäyttivät mun aivot lopullisesti. Kerran mentiin kauppaan lähikylään ja vasta perässä ajavan autoilijan tööttäily ja valojen väläyttely havahduttivat mut tajuamaan että olin ajanut liikenneympyrässä vastapäivään. Sen kerran jälkeen en ole mokannut kertaakaan ympyrässä, onneksi siinä tilanteessa oli vähän liikennettä eikä käynyt mitään.

Nykyään vasemmanpuoleinen liikenne sujuu hyvin eikä siihen tarvitse enää kiinnittää huomiota. Välillä huomaan miettiväni jotain tuttuja teitä kotipuolessa ja yhtäkkiä mua naurattaakin ajatus oikeanpuoleisesta liikenteestä.

Liikenneympyröitä on täällä päätetty iskeä sitten jokaiseen mahdolliseen paikkaan. Sama homma liikennevalojen kanssa. Niitä on viritetty jokaiseen mahdolliseen risteykseen. Sinäänsä hieno ajatus taustalla mutta liikaa käytettynä liikennevalot eivät edistä kyllä liikenteen sujumista mitenkään päin.

Liikenteessä on turvallisuus otettu huomioon kyllä monella tavalla. Nopeuskameroita on paljon ja taajamissa on alhaiset rajoitukset. Teiden varsilla on paljon kylttejä jotka opastavat turvallisempaan ajamiseen ja muistuttavat esimerkiksi siitä että kännykkää ei saa rassata ajaessa. Täällä on todella kovat rangaistukset niille jotka kärähtää ratissa kännykän näppäilystä ja hyvä niin.
Tiessä on heijastimia keskiviivan kohdalla ja teiden varsilla on myös heijastavia tolppia.

Mutta kuitenkin täällä saa ajaa yllättävän kovaa. Esimerkiksi monella pienellä, mäkisellä ja mutkaisella tiellä saa ajaa 60-70 mph mikä vastaa noin 90-112 kmh. Tutuilla teillä täällä uskaltaakin päästellä, mutta välillä on pakko näyttää vilkulla että kiireiset menköön ohi. Rekkakortin omaavana mua välillä hirvittää rahtarien puolesta kun puskevat puolikkaalla urku auki että pääsevät mäet ja sieltä tulee vastaan joku micrakuski alamäkeen satanen lasissa. Tiet on niin kapeita että saa oikeasti olla varovainen.

Elintarvikkeet
Miten voikaan olla että kaupassa on kokonainen hylly omistettu kekseille ja toinen leivoksille sekä yksi hyllyväli karkeille, mutta tummaa leipää et löydä? Monet ulkosuomalaiset tuntuu metsästävän elintarvikkeita esimerkiksi puolalaisten kaupoista tai joistain pohjoismaisista kaupoista mutta itselläni ei ole rahkeita eikä mielenkiintoa lähteä muutamia lähimarketteja pidemmälle. Siispä esimerkiksi leipäpoliittisesti olen kokojyväpaahtoleivän armoilla. On sekin parempi vaihtoehto kuin täysin valkoinen höttöleipä mitä löytyy vaikka millä mitalla.

Entä sitten juusto? Oltermannia tai vastaavaa kermajuustoa kaipaan kyllä aika paljon. Täällä en ole vielä uskaltanut tehdä suuria sijoituksia juuston suhteen joten syön valmiiksi viipaloitua cheddaria. Siinä on muuten toinen ongelma, täällä ei kuulemma ole juustohöyliä. Jostain Ikeasta semmoisen saattaa löytää, mutta edelleenkään en ole valmis matkustamaan pitkälle ruuan takia. Tuo cheddar on kyllä hyvää, kun valitsee miedon cheddarin jossa siinäkin on makua aikalailla.

Valmisruokia täällä on vaikka millä mitalla. Tavallisten mikroaterioiden lisäksi täällä myydään paljon ruokaa säilykkeinä. Keittojen ja papujen lisäksi voit ostaa myös säilykehodareita ja säilykecroisantteja sekä muita mielenkiintoisempia vaihtoehtoja.
Itse oon ostanut muutaman säilykekeiton ja yhden pussikeiton sekä vinon pinon pakastepitsoja mutta muuten oon pysytellyt valmisruuan ulottumattomissa.
Sen sijaan oon hamstrannut pastaa, pastakastikkeita, sieniä ja avokadoja ja muuta. Vähän on yksitoikkoista mutta kuitenkin terveellisempää ja pidemmällä tähtäimellä halvempaa ruokaa.

Ruokaostoksiin oon kuluttanut noin 30€ viikossa. Yleensä käyn kerran tai korkeintaan kahdesti viikossa kaupassa ja lasken ostosten hinnan samalla kun laitan koriin tuotteita. Sillä lailla pysyn laskuissa mukana enkä osta turhakkeita. Otan kauppaan mukaan vaan sen summan minkä aion käyttää. Tällä hetkellä elän aika säästeliäästi koska menin ja ostin kameran jo ennen kuun vaihdetta ja palkkapäivä on vasta kuun lopussa. Rahat riittää kyllä, mutta tykkään siitä että on jemmassa kunnolla rahaa jos yhtäkkiä tarvitseekin ostaa jotain ja palkkapäivään on vielä pari viikkoa.

Taidan jatkaa myöhemmin, nyt on mentävä suihkuun ja valmistautumaan nukkumaanmenoon. Koko päivä on taas painettu hiki valuen milloin jalan ja millon traktorilla ympäri tiluksia. Illalla vielä nostelin 40 kappaletta 20kg ruokasäkkejä meidän pieneen lava-ajoneuvoon ja vein ruokavarastoon ja purin sinne. Lenkille en ehtinyt kun pimeä tuli melkein heti kun sisään pääsin. Vaikka ulkona onkin jo kaunista ja keväistä, illat on pimeitä ja kylmiä vielä.