Hevostelua

Kouluratsujen ja tiineiden tammojen seassa
laiduntaa yksi joka ei ihan kuulu joukkoon,
meidän pieni maskotti ja lasten ratsu sekä
sydänten sulattaja!

Vähään aikaan en ole heppajuttuja kirjoitellutkaan vaikka niiden ympärillä koko touhu pyöriikin. Tällä hetkellä meillä on 15 hevosta ja shetlanninponi. Näistä hevosista viisi on vuokralaisia mutta loput nelijalkaiset on omistushevosia.

Työkaverini on saksalainen juuri 20 vuotta täyttänyt poika joka on todella hyvä ratsastaja. Hänen tehtävänsä on ratsastaa muutamia nuoria hevosia täällä. Hänellä on toisaalta vaativa tehtävä, mutta toisaalta hän pääsee aika paljon helpommalla kuin minä. Mutta monelle oon sanonut että tykkään tästä järjestelystä. Tykkään siitä että kaikki langat on mun kädessä ja saan itse tehdä hommat haluamallani tavalla.

Kevät tekee tuloaan! Eilen muutama talven ajan loimitettu eläkeläisruuna vapautui loimista kesän ajaksi. On ollut niin aurinkoisia päiviä että ollaan otettu myös klipatuilta hevosilta ja ponilta loimet pois päivän ajaksi että iho saa hengittää.

Tilasin meille kengittäjät ja nyt kaikki hevoset tepastelee oikean mittaisilla kavioilla ja kengät on niillä kenellä kuuluukin. Ruokatilaus tuli ja lääkittävät hevoset on saaneet lääkkeet ajallaan. Kaikki menee tällä hetkellä siis mainiosti hevos-saralla.

Viime viikolla kirjoitin siitä että oon menossa ratsastamaan!
Olin niin jännittynyt että hyvä kun unta sain. Kaunis ja kesäinen sää helli meitä kun lähdettiin mukavalle maastoilulle tamman kanssa. Omistaja tuli jalan mukana. Oli mukava että hän halusi lähteä meidän mukaan, sain kuulla vähän siitä miten tämä hevonen toimii ja miten sen kanssa tullaan toimeen. Sain hyvää palautetta ja omistaja sanoi että näytetään hyvältä yhdessä.
Itse olin yhtä hymyä koko ratsastuksen ajan, siitä on puolitoista kuukautta kun viimeksi olin ratsailla joten oli kyllä tervetullutta vaihtelua traktorin ratissa istumiselle ja lannan luonnille.

Ratsastamisessa hauska puoli on se että sama maasto missä on kulkenut jalan, näyttää ratsailla ihan erilaiselta. Ja täällä on niin paljon polkuja ja metsäteitä että en ole nähnyt niistä varmaan puoliakaan vielä.

Joka kerta kun pääsen ratsaille, taannun taas ihan samalle tasolle kun olin sillon 7-vuotiaana kun vietin kaiken vapaa-aikani tallilla ja aina välillä kun pääsin istumaan hevosen selkään ja joku juoksutti tai talutti mua kentällä, olin onneni kukkuloilla.

Niinpä oon ihan täpinöissäni! Hevosen omistaja ei pääse tallille tänä viikonloppuna ja viime viikonloppuna hän sanoi että oon erittäin tervetullut ratsastamaan hänen hevostaan aina kun kerkiän. Niinpä tänään hän sanoi että ole hyvä, pidä sitä kuin omaa hevostasi.

Huomenna ja sunnuntaina mennään pitkille maastoiluille tamman kanssa ja tutustutaan lisää. Ehkä vähän ravaillaan ja katsellaan miten menee. Täällä on upeita viheriöitä ja polkuja laukkailuun, katsotaan miten menee ja päästäänkö siihen asti.