Suomalaisena Englannissa

Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa vähän yleismaailmallisemmasta asiasta kun lannan ajosta ja aitojen korjuusta. Olen ollut Englannissa nyt jo reilun kuukauden ja ehtinyt siinä ajassa tutustumaan aika moneen englantilaiseen ja päässyt jyvälle monista tähän kulttuuriin liittyvistä asioista joita ajattelin listailla ja ruotia seuraavaksi.

Kohteliaisuus
Tänne saapuessani ensimmäinen asia minkä aidosti huomasin oli kohteliaisuus. Ihmisillä on yleisesti ottaen hyvät käytöstavat ja he ottavat toiset huomioon tekemisissään. Itse olen sopeutunut osaksi tätä yhteisöä erinomaisesti. Ovia pidetään toisille auki, ei ainoastaan vanhuksille. Esimerkiksi kielikurssille mennessäni ulko-ovea lähestyessäni ajattelin että en ehdi enää tuolla oven avauksella ja hidastin askellustani. Mutta oven alkaessa sulkeutumaan, juuri sisään mennyt vanha herrasmies piti ovea auki ja sanoi "Here you are, young lady". Tulin siitä todella hyvälle mielelle ja kiittelin vuolaasti ja hymyillen.
Kun olen liikkunut isäntäperheeni tai muiden englantilaisten tuttavieni kanssa ja ollaan tavattu heidän ystäviään, ihmisillä on tapana esitellä entuudestaan tuntemattomat ihmiset toisilleen. Vaikka en muistakaan puoliakaan tapaamistani kyläläisistä nimeltä, muistan ne lämpimät kohtaamiset ja tervehdykset sekä kohteliaan small talkin.

Liikenteessäkin olen huomannut kohteliaisuuden. Koska autoja saa täällä parkkeerata käytännössä miten haluaa ja kummin päin tahansa tien reunaan, joskus kadut on todella ahtaita. Ihmiset väläyttää valoja ja antavat vastaantulijoille tietä. Meidän kylätiekin on niin ahdas että sadan metrin välein on levennettyjä kohtia joissa voi odottaa että vastaantulija pääsee ohi. Ja aina tervehditään ja kiitetään ja ihmiset vaikuttaa aidosti ystävällisiltä. Traktorilla ajaessa yritän olla se joka väistää, mulla on perässä milloin mikäkin laite joten kapealla tiellä pysyn itse mielummin paikallani ja annan toisten ohittaa. Kiitän ihmisiä kärsivällisyydestä ja tervehdyksiin ja hymyihin vastataan aina lämpimästi.
Tämä meidän kylä on aika pieni ja tiivis yhteisö. Samat ihmise tulee vastakkain monta kertaa päivässä. Esimerkiksi yksi mies kitkee puutarhaansa melkein päivittäin tai touhuaa muuten pihalla. Tie jota pitkin haen ja vien hevosia ja ajan traktorilla, menee aivan talon vierestä. Mutta aina hän lopettaa kitkemisen ja leveä hymy kasvoillaan tervehtii kun menen ohi.
Jos tiellä tulee joku vastaan, aina pysähdytään juttelemaan hetkeksi.

Puheessa kohteliaisuuden huomaa siinä että ensimmäisten päivien Can/Will/Have to sanat on vaihtuneet Could/Would/Should/Shall sanoihin. Lisäki näin suomalaisena oli aluksi vähän totuttelua siinä että ihmiset on kovia keskustelemaan. Mulle se oli tietenkin ihanteellista, tykkään kovasti keskustella enkä ole ikinä ollut suomalaisen vaivaantuneen hiljaisuuden ja kannoilta varpaille keinumisen ystävä eikä kahden metrin turvaväli ole mulle mikään välttämättömyys.

Englantilaiset osaavat myös kehua. Oon itse tullut niin hyvälle mielelle monesta keskustelusta joissa olen saanut kuulla mm että puhun tosi hyvää englantia. Työnantajani ei myöskään säästele kiitoksissa, mikä saa ainakin minut yrittämään entistä kovemmin kun huomaan että työpanostani arvostetaan ja että olen tarpeellinen ja hyvä työntekijä. Sain kuulla mutkan kautta että olen myös vahvempi kuin poika joka työskentelee täällä meillä mun kanssani. Tulin siitä aika iloiseksi!

Täällä myös oppii että kiitoksiin ja kohteliaisuuksiin ei tarvitse vastata suomalaisella varpaiden tuijottelulla ja punastelulla sekä itsensä vähättelyllä, vaan voi hymyillä, kiittää ja sanoa jotain mukavaa toisesta ihmisestä.

Liikenne

Ensimmäinen kerta vasemmanpuoleisessa liikenteessä ajaessa tuntui väärältä niin monella tasolla. Kyydissäni ollut kollega toisteli mulle koko ajan että aja keskemmällä, koko ajan ajauduin liikaa vasemmalle ja sora rapisi ja pikkukivet lenteli kun ajelin asfaltin reunalla.
Kun muuten alkoi sujumaan, liikenneympyrät nyrjäyttivät mun aivot lopullisesti. Kerran mentiin kauppaan lähikylään ja vasta perässä ajavan autoilijan tööttäily ja valojen väläyttely havahduttivat mut tajuamaan että olin ajanut liikenneympyrässä vastapäivään. Sen kerran jälkeen en ole mokannut kertaakaan ympyrässä, onneksi siinä tilanteessa oli vähän liikennettä eikä käynyt mitään.

Nykyään vasemmanpuoleinen liikenne sujuu hyvin eikä siihen tarvitse enää kiinnittää huomiota. Välillä huomaan miettiväni jotain tuttuja teitä kotipuolessa ja yhtäkkiä mua naurattaakin ajatus oikeanpuoleisesta liikenteestä.

Liikenneympyröitä on täällä päätetty iskeä sitten jokaiseen mahdolliseen paikkaan. Sama homma liikennevalojen kanssa. Niitä on viritetty jokaiseen mahdolliseen risteykseen. Sinäänsä hieno ajatus taustalla mutta liikaa käytettynä liikennevalot eivät edistä kyllä liikenteen sujumista mitenkään päin.

Liikenteessä on turvallisuus otettu huomioon kyllä monella tavalla. Nopeuskameroita on paljon ja taajamissa on alhaiset rajoitukset. Teiden varsilla on paljon kylttejä jotka opastavat turvallisempaan ajamiseen ja muistuttavat esimerkiksi siitä että kännykkää ei saa rassata ajaessa. Täällä on todella kovat rangaistukset niille jotka kärähtää ratissa kännykän näppäilystä ja hyvä niin.
Tiessä on heijastimia keskiviivan kohdalla ja teiden varsilla on myös heijastavia tolppia.

Mutta kuitenkin täällä saa ajaa yllättävän kovaa. Esimerkiksi monella pienellä, mäkisellä ja mutkaisella tiellä saa ajaa 60-70 mph mikä vastaa noin 90-112 kmh. Tutuilla teillä täällä uskaltaakin päästellä, mutta välillä on pakko näyttää vilkulla että kiireiset menköön ohi. Rekkakortin omaavana mua välillä hirvittää rahtarien puolesta kun puskevat puolikkaalla urku auki että pääsevät mäet ja sieltä tulee vastaan joku micrakuski alamäkeen satanen lasissa. Tiet on niin kapeita että saa oikeasti olla varovainen.

Elintarvikkeet
Miten voikaan olla että kaupassa on kokonainen hylly omistettu kekseille ja toinen leivoksille sekä yksi hyllyväli karkeille, mutta tummaa leipää et löydä? Monet ulkosuomalaiset tuntuu metsästävän elintarvikkeita esimerkiksi puolalaisten kaupoista tai joistain pohjoismaisista kaupoista mutta itselläni ei ole rahkeita eikä mielenkiintoa lähteä muutamia lähimarketteja pidemmälle. Siispä esimerkiksi leipäpoliittisesti olen kokojyväpaahtoleivän armoilla. On sekin parempi vaihtoehto kuin täysin valkoinen höttöleipä mitä löytyy vaikka millä mitalla.

Entä sitten juusto? Oltermannia tai vastaavaa kermajuustoa kaipaan kyllä aika paljon. Täällä en ole vielä uskaltanut tehdä suuria sijoituksia juuston suhteen joten syön valmiiksi viipaloitua cheddaria. Siinä on muuten toinen ongelma, täällä ei kuulemma ole juustohöyliä. Jostain Ikeasta semmoisen saattaa löytää, mutta edelleenkään en ole valmis matkustamaan pitkälle ruuan takia. Tuo cheddar on kyllä hyvää, kun valitsee miedon cheddarin jossa siinäkin on makua aikalailla.

Valmisruokia täällä on vaikka millä mitalla. Tavallisten mikroaterioiden lisäksi täällä myydään paljon ruokaa säilykkeinä. Keittojen ja papujen lisäksi voit ostaa myös säilykehodareita ja säilykecroisantteja sekä muita mielenkiintoisempia vaihtoehtoja.
Itse oon ostanut muutaman säilykekeiton ja yhden pussikeiton sekä vinon pinon pakastepitsoja mutta muuten oon pysytellyt valmisruuan ulottumattomissa.
Sen sijaan oon hamstrannut pastaa, pastakastikkeita, sieniä ja avokadoja ja muuta. Vähän on yksitoikkoista mutta kuitenkin terveellisempää ja pidemmällä tähtäimellä halvempaa ruokaa.

Ruokaostoksiin oon kuluttanut noin 30€ viikossa. Yleensä käyn kerran tai korkeintaan kahdesti viikossa kaupassa ja lasken ostosten hinnan samalla kun laitan koriin tuotteita. Sillä lailla pysyn laskuissa mukana enkä osta turhakkeita. Otan kauppaan mukaan vaan sen summan minkä aion käyttää. Tällä hetkellä elän aika säästeliäästi koska menin ja ostin kameran jo ennen kuun vaihdetta ja palkkapäivä on vasta kuun lopussa. Rahat riittää kyllä, mutta tykkään siitä että on jemmassa kunnolla rahaa jos yhtäkkiä tarvitseekin ostaa jotain ja palkkapäivään on vielä pari viikkoa.

Taidan jatkaa myöhemmin, nyt on mentävä suihkuun ja valmistautumaan nukkumaanmenoon. Koko päivä on taas painettu hiki valuen milloin jalan ja millon traktorilla ympäri tiluksia. Illalla vielä nostelin 40 kappaletta 20kg ruokasäkkejä meidän pieneen lava-ajoneuvoon ja vein ruokavarastoon ja purin sinne. Lenkille en ehtinyt kun pimeä tuli melkein heti kun sisään pääsin. Vaikka ulkona onkin jo kaunista ja keväistä, illat on pimeitä ja kylmiä vielä.