Korttikurssia ja hevostelua

Vähän aikaa on ehtinyt valitettavasti vierähtää viimeisimmästä kirjoituksesta.
Haluaisin sanoa että oon ollut kiireinen iltaisin mutta ei se pidä paikkaansa. Oon vaan ollut laiska ja mukavuudenhaluinen, haha.

Reilu viikko sitten mulla oli työviikonloppu ja töiden ohessa ratsastin yhtä hevosta joka asustaa meidän tallissa. Oli aikamoisia seikkailuja, käytiin tamman kanssa useampaan otteeseen keskusteluja aiheesta "Laukataanko aina ja kaikkialle vaiko ei?". Lauantai ei mennyt ihan putkeen siis. Mulla oli tideossa että kyseinen hevonen testaa uusia ratsastajia ja osaa olla aika ärsyttävä ämmä. Omistajansa kuvaili sitä termillä "Professional mare" ja juuri sellainen se olikin. Ravivaihdetta ei tuntunut olevan ollenkaan, käynnistä nousi aina laukka. Mutta käveltiin sitten ja laukattiin muutamaan otteeseen mutta vaan sillon kun minä päätin.
Mutta ne maastot.. Aivan uskomattoman hienoja! Meillä on täällä puistossakin jo yksistään niin paljon polkuja ja metsäteitä että täällä saa ajan kulumaan ja aina löytyy uusia polkuja. Suurin osa reiteistä oli mulle ihan uusia koska jalan en ole niin paljoa kierrellyt täällä. En malta odottaa että pääsen seikkailemaan myöhemmin hevosen kanssa ja tutkimaan maastoja.
Peuroja juoksentelee teiden poikki ja fasaaneja lehahtaa jokaisesta pusikosta ja teiden pientareilla loikkii jäniksiä. Tuntuu kun eläisi Disney-sadussa.

Sunnuntain ratsastus meni jo paljon paremmin. Muutama hyvä ravipätkä saatiin aikaiseksi ja laukkailtiin monta pitkää pätkää. 

Oli niin hienoa laukata tasaisella metsätiellä keskellä metsää, ilta-aurinko paistoi matalalta ja alla oli täysveri x appaloosa jonka laukka on niin pehmeä ja miellyttävä että jopa mun kaltainen puskaratsastaja tunsi olonsa mukavaksi satulassa.

Molempina päivinä oltiin ulkona 1,5 tuntia ja luulen että uni ja vesi maittoi hevoselle ihan yhtä hyvin kuin itsellenikin noiden lenkkien päätteeksi.

Viime viikolla kävin kaksipäiväisen kurssin joka oikeuttaa kurottajan ajamiseen Englannissa. Tämä tarkoittaa sitä että nyt mun ei tarvitse pyytää apua mihinkään normiaskareisiin muilta työläisiltä, sillä nyt pystyn hakemaan heinäpaaleja pelloille ja olkipaaleja talliin. Tallilla meillä on kuitenkin perävaunu johon kärrätään kuivikkeet ja lannat karsinoista ja sitä en voi omalla traktorillani vetää. Pitäisi olla isompi traktori ja musta vähän tuntuu että isot pojat ei anna mun lainata heidän John Deerejään kun ovat niistä niin tarkkoja. Siispä lantavaunun tyhjentäminen on tällä hetkellä ainoa ulkoistettu toimenpide.

Tänään oon kunnostanut yhtä suurta laidunta jonne siirretään huomenna meidän ruuna-lauma. Chain harrowilla kiersin laitumen pariin otteeseen jotta uusi ruoho pääsee kasvamaan kunnolla. Täytin vesisäiliön ja pesin juoma-altaan.

Tässä alapuolella on kuva siitä Kubotasta mikä meillä on käytössä hevosten ruokinnassa ja monessa muussakin askareessa. Mainio pieni peli, lavan pystyy kippaamaan ja perään pystyisi laittaa pienen perävaunun.

Viime viikonloppuna mun saksalainen työparini oli töissä ja paukkasi sitten kesken kaiken sisälle kun olin uppoutunut katsomaan Downton Abbeytä ja sanoi että Kubota on rikki.
Seuraavana päivänä kokeilin ajoneuvoa ja totesin että kyllä se aika epätasaisesti käy eikä saavan tarpeeksi polttoainetta. Aikani ihmettelin ja rassailin ja lopulta ravistelin polttoaineletkuja ja polttoainesuodatinta ja kokeilin uudelleen ja Kubota lähti käymään ihan normaalisti. Siispä tunsin oloni aika tärkeäksi ja fiksuksi kun eilen pystyin ajamaan pajalle ja ilmoittaa että meillä on polttoainesuodatin tukossa tai muuten epäkunnossa ja ukolta meni minuutti kun se iski uuden suodattimen paikalleen.

Tänään samainen rotisko alkoi kolisemaan vasemmasta etukulmasta ja olin aika varma että laakeri on mennyt. Ajoin pajalle ja yritin selittää missä vika mutta ei ihan tullut mieleen englanninkielistä termiä laakerille joten sanoin ukolle että käy ajamassa niin tietää mistä puhun. Ja toden totta, Kubota jäi pajalle laakerin vaihtoa varten.

Työympäristö jossa olen, on aika miesvoittoinen. Minun ja koko meidän alueen työnantajista toinen on nainen. Lisäksi meillä on naispuolinen puutarhuri. Ja päärakennuksessa on kodinhoitaja, kokki ja lastenhoitaja jotka ovat naisia. Mutta muuten kaikki täällä ovat miehiä. Mulle tämä asetelma ei ole mitenkään entuudestaan tuttu. Pystyn ihan hyvin leikkimään samalla hiekkalaatikolla kaikkien kanssa ja takana on kuitenkin armeija ja kuljetusalan työympäristö mitkä nekin on kovin miesvaltaisia.

Eniten vaikeuksia tuottaa se että en pysty ilmaisemaan itseäni ihan samalla lailla kuin äidinkielelläni. Mutta erittäin hyvin oon tullut kaikkien kanssa juttuun ja tuntuu hyvältä että työpanostani arvostetaan.

Viime viikonloppuna kuulin eräältä erittäin korkea-arvoiselta henkilöltä että hän oli kuullut että olen erittäin hyvä työssäni. Tulin siitä kyllä aika hyvälle tuulelle sillä en ollut tätä tapaamaani henkilöä tavannut ennen ja työni jälki oli silti tavoittanut hänet.

On ollut mielenkiintoista seurata tätä hierarkiaa ja aristokratiaa. Suomessa tällaista järjestystä ei ole ja omat aiemmat kosketukseni tällaisiin asioihin ja termeihin rajoittuvat historiallisiin elokuviin ja televisosarjoihin. Varmaan siksi Downton Abbey on tällä hetkellä se tv-sarja johon uppoudun illasta toiseen, että siinä on joitain kohtia joihin voin samaistua vielä näin 2010-luvullakin.