Kännykkäkaipuu ja mielikuvitusmorsian

Että osaakin ihmistä ahdistaa. Oon tottunut siihen että käden mitan päässä on aina jotain millä ottaa kuvia, oli se sitten kamera tai kännykkä. Kamera kuitenkin jäi kotisuomeen ja oikein sopivasti, kännykkä lopetti toiminnan pari päivää sitten.
Onhan se vähän hassua että tällainen asia harmittaa, mutta kun itse oon sellainen ihminen joka haluaa ikuistaa hetkiä ja muistella myöhemmin. Tällä hetkellä kirjoittelen päiväkirjaa ja roikun läppärin äärellä ja odottelen että eräs lähikylässä kameraa myyvä henkilö vastaisi yhteydenottooni. Kuitenkin lähipäivinä ollaan menossa hankkimaan mulle puhelin ja siihen englantilainen liittymä. Ja isi rassasi kuntoon kotona yhden kännykän joka on nyt jo matkalla tänne eli kohta helpottaa!
Sinäänsä täällä olo tekee kyllä hyvää ihmiselle joka on ollut viime vuodet rajoittamattoman datan ulottuvilla. Meillä on täällä kyllä hyvät wifi-verkot sekä päärakennuksella että tallilla jossa asun. Mutta kun sosiaalisessa mediassa roikkuminen riippuu wifistä, kännykkä on pysynyt kyllä aika hyvin taskussa. Ja mitä sillä täällä edes tekisi? Facebookkia ja instagramia on mukava tiirailla välillä ja Whats App -viestit kotipuolesta kiinnostaa tietenkin aina. Mutta eipä häiritse kännykkä työn tekoa kun viestit ja ilmoitukset eivät tavoita.

Ja nyt ei varsinkaan kun käytössä on kotoa mukaani ottama kännykkä joka on tullut markkinoille joskus dinosaurusten sukupuuton tienoilla. Kameraa ja nettiä siinä ei toki ole mutta erittäin hyvä Pinball-peli löytyy kuitenkin!

Viime viikon perjantaina lähdettiin Bournemouthiin häämessuille edustamaan tätä taloa juhlapaikkana. Torstaina siellä oli ollut väkeä meiltä laittamassa ständiä pystyyn joten perjantaina päästiin sitten ihan valmiiseen paikkaan, vietiin vaan muutama arvokas vanha tuoli mukanamme ja ne otettiin aina yöksi autoon.

Perjantai meni osaltani katsellessa touhua ja ihmetellessä häämessujen humua. Oli paljon eri ikäisiä pariskuntia, kokonaisia perheitä ja joitakin morsiamia kaasojen kanssa keräämässä ideoita ja kyselemässä tarjouksia.

Mun suosikki ajanvietteeksi muodostui melko pian häitään valmistelevan morsiamen esittäminen. Hulluilla on halvat huvit ja mulla oli ihan ilmaiset huvit!

Illalla käytiin vielä ravintolassa syömässä ja juomassa onnistuneen päivän kunniaksi yhdet.

Viikonloppu oli osaltani työviikonloppu joten lauantain kulutin tilalla, en halunnut kiirehtiä liikaa joten vietin lauantain tehden normaaleita hommiani. Hevosia ulos, karsinoiden siivoamista, kissojen ruokintaa, heinäpaalien vientiä ja laidunten siivoamista.

Sunnuntaina halusin lähteä mukaan häämessuille joten mun piti hoitaa ainoastaan aamupäivän työt ja laittaa paikat siihen kuntoon että iltapäivän tuuraajien ainoa tehtävä oli tuoda yksi hevonen sisään, hoitaa sen kaviot ja ruokkia kissat.

Aamun töiden jälkeen mulla oli vapaa-aikaa jonka kulutin syöden ja elokuvia katsellen. Lähdin sitten aamupäivällä ennen lounasta ajamaan kohti Bournemouthia. Löysin paikalle navigaattorin avulla ensimmäisellä yrittämällä, mikä on mulle aina iso juttu sillä en ihan hallitse aina liikenneympyrästä erkanemista kun vasemmanpuoleinen liikenne ja monihaaraiset liikenneympyrät ja siihen lisäksi ruuhkat hämmentää välillä.

Häämessuilla oli taas mahtava tunnelma, oli vähän enemmän esittelijöitä ja väkeä ihan mukavasti. Mun osalta päivän kohokohta oli ehdottomasti se kun sain houkuteltua yhden nuoren parin meidän ständille ja esittelin tätä paikkaa meidän esitteestä ja näytin iPadilta pari kuvaa ja sain heidät antamaan meille yhteystietonsa yhteydenottoa varten. Vaikka puhunkin sujuvaa englantia, on se silti eri tilanne kun joku kuuntelee tarkasti mitä sanot ja pitäisi yrittää tehdä hyvä ensivaikutelma.

Itse kötyin tän paikan markkinoinnissa kikkana sitä että kerroin kuinka oon itse vasta vähän aikaa sitten muuttanut tiluksille ja miten uskomattoman hieno paikka se on eikä sitä voi ihan käsittääkään ennen kun siellä on käynyt paikan päällä.