Mitä kaipaan Suomesta?

Nyt kun Englantiin on kotiutunut ja elämä rullaa omalla painollaan, ajatukset harhailee entistä useammin Suomeen sellaisissa kaihoisissa ja hopeareunaisissa tunnelmissa.
Kun mietin Suomea ja kotia, ensimmäinen asia mikä tulee mieleen on aurinkoinen kesäilta papan luona, savusaunan edessä vanhalla penkillä koivun alla pyyhe päällä istuskelu. Aurinko laskee metsän taa ja laitumelta kuuluu lehmien ammuminen ja tyynen järven pintaa rikkoo vain vesikirppujen hyppely ja silloin tällöin pinnassa käyvä kala.
Papan ranta on liejuinen, upottava ja inhottava mutta sen läpi kehtaa kahlata koska vesi siinä järvessä on yleensä houkuttelevan lämmintä. Muistan melko tarkkaan missä kohtaa on se kivi jonka päällä voi seistä, vaikkei sitä pinnalta näekään.
Savusaunan löylyt on parhaat löylyt mitä kuvitella saattaa ja niistä löylyistä ja koivuvastasta jää ihoon ja hiuksiin ihana tuoksu. Saunan jälkeen paras virvoitusjuoma on ehdottomasti kotitekoinen marjamehu. Saunanraikkaana kelpaa laittaa mekkoa päälle ja kiristää tanssikenkiä jalkaan.
Papan luota kestää noin vartin kävellä tanssilavalla, riippuen siitä miten monesti pysähtyy silittelemään tietä reunustavilla laitumilla käyskenteleviä lehmiä ja miten paljon hyttysiä matkalle on siunaantunut. Mitä enemmän hyttysiä niin sitä rivakammin nousee tennari.

Mitä kaikkea ikävöin näin melkein 3 kuukauden jälkeen? Perhettä ja kotia tietenkin. Mutta mitä muuta?

Hukka

Ennen reissuun lähtöä oltiin Hukan kanssa kun majakka ja perävaunu. Vietin paljon aikaa sen kanssa niin lenkeillä, treenatessa, koirapuistoissa kuin spontaaneilla roadtripeillä milloin minnekin. Hukka tuli meille keväällä 2015 ja sitä ennen meillä oli viimeksi ollut pentu vuonna 2007 eli odotus oli ollut pitkä ja Hukan tulon myötä se osoittautui myös sen arvoiseksi.

En tiedä miten Hukka enää muistaa mua kun tuun takaisin ja tuleeko se ikinä pitämään mua yhtä tärkeänä kun piti aiemmin, se harmittaa ja pelottaa eniten.

Hankasalmi

Äidin kotipaikka järven rannalla, peltojen ja metsän keskellä. Kun olin nuorempi, siellä oli aina karjaa. Sitten ne hävitettiin mutta muutamia vuosia sitten navettaan muutti osa lähitilan hiehoista ja vasikoista ja paikka tuntui taas samalta kun sillon kun pieninä räkänokkina oltiin siellä.
Savusauna on parhaita mahdollisia asioita Suomen kesässä. Viime vuosina saunominen on jäänyt omalta osaltani turhan kiireiseksi valitettavasti, aina on jäänyt lämmitys viimetinkaan ja itselläni alkaa iltaa kohden tanssijalka vipattamaan siihen malliin että humpalle on päästävä. Savusaunassa on parasta olla silloin kun ei ole kiirettä, järvi on lämmin ja mehua on riittämiin.

Hankasalmella on myös paljon kavereita ja iso osa sukulaisista. Pienestä pitäjästä on muodostunut todella tärkeä itselleni. Vuosien saatossa musta on kuoriutunut eräänlainen vanha sielu. Tykkään vanhoista rakennuksista, innostun paikallishistoriasta ja vanhojen tavaroiden koluamisesta. Vanha tanssimusiikki on mulle tärkeää ja rauhoittavaa. Siksi rakastan tällaista pientä ja piskuista pitäjää jossa näkee vielä laiduntavia lehmiä, kylän raitilla pyöräileviä mummoja joiden huivi on sidottu leuan alle ja lauantaisin ihmisiä vaeltamassa tanssilavalle.

2014. Mökkireissulla Kangasniemellä. Pikkuveli souti mut mantereelle josta
kävelin autolle ja hurautin paikalliselle tanssilavalle. Ja yön pikkutunteina
jalat hellinä ja mieli keveänä sama reissu käänteisessä järjestyksessä, kaunis
suomalainen kesäyö parhaimmillaan!

Tanssit

Minä löysin tanssit muistaakseni vuonna 2012. Hangan lavalle piti päästä Juhannuksena pyörähtämään. Juhannusaattona minua haettiin kerran tanssiin ja pelkäsin ja jännitin niin maan perkeleesti. Seuraavana päivänä taisin päästä jo kahdesti tanssimaan. Samana vuonna kävin vielä ehkä kerran tansseissa. Vuonna 2013 kävin jo ehkä viitisen kertaa tanssimassa. Taisin osata juuri ja juuri foksin ja valssin. Sinä vuonna löysin myös Syvälahden lavan ensimmäistä kertaa. Enpä vielä silloin tiennyt millainen merkitys sillä paikalla tulee mulle olemaan.
Vuonna 2014 olin armeijassa mutta viikonloppuvapailla kävin melko aktiivisesti tanssimassa. Monet viikonloput tosin menivät siinä että kotiin päästyä kellahti sohvalle ja seuraavat pari päivää kuluivat viikon aikana kerrytettyjä univelkoja kuittaillen. Mutta tanssiminen oli kyllä erittäin hyvää vastapainoa maastokuvioiselle arjelle, tanssireissut oli niitä harvoja hetkiä sen vuoden aikana kun tunsin itseni naiselliseksi.

Vuosi 2015 oli mulle todellinen tanssivuosi. Laskin itseasiassa tukkimiehen kirjanpidolla tanssikerrat mutta lappu jäi kotiin. Syvälahden lavalla kävin peräti 18 kertaa eli multa taisi koko kesän aikana jäädä kahdet lauantaitanssit välistä. Koko vuoden aikana mulla oli vapun jälkeen muistaakseni 3 viikkoa joiden aikana en käynyt kertaakaan tansseissa. Parhaimmillaan taas kävin kolmena iltana viikossa tanssimassa ja parhaana iltana tanssin koko illan kahta kappaleparia lukuunottamatta eli käytännössä 5 tuntia lähes tauotta.
Vuoden aikana tuli koluttua seuraavat lavat:

Ainolan lava
Hangan lava
Kartano Kievari
Kisaranta
Kuikan lava
Kukonhiekka

Revontuli
Syvälahden lava

Tommolan suurlava
Valasranta
Virtain hiekkaranta

Viime vuosi oli muutenkin merkityksellinen. Siihen asti olin tanssinut uskollisesti foksia, valssia ja hidasta valssia mutta viime vuonna repertuaariin tuli humppa, tango, fusku, bugg, jenkka sekä vähän rumbaa ja cha chaatakin. Yhdellekään kurssille en mennyt mutta kun viikossa tuli tanssittua niin paljon, oppi meni väkisinkin perille. Ja ystävälliset miehet opettivat uusia kuvioita lavoilla. Yhden kaverin kanssa tanssittiin pienessä kerrostalokaksiossakin ja opeteltiin viemistä.

Siksipä yrittelen nytkin katsella tanssivideoita ja muistella askelia ettei vallan unohdu huolella hankittu taito.

Tanssin aloittaminen muutti mun elämääni todella monella saralla. Nykyisistä kavereistani lähes kaikki ovat peräisin tanssilavoilta. Paras kaverinikin on alunperin tanssilavoilta tarttunut mukaani. Ilman tanssia olisin paljon yksinäisempi, viime kesä olisi kulunut kuka ties miten. Vaikka tanssireissut ovat vieneet multa pitkän pennin tanssilippujen ja bensojen muodossa, ovat ne ehdottomasti parempia sijoituskohteita kuin vaikkapa baarit.
Kestävyyskuntoni on kasvanut huomattavasti, tanssiminen on ollut mainio urheilumuoto vaikken lavoille liikunnan takia lähtenytkään. Olen tuntustunut monenlaisiin ihmisiin, saanut itsevarmuutta ja rohkeutta olla oma itseni. Tanssiminen on hieno keino tutustua ihmisiin, oppia lisää itsestään ja muista ihmisistä ja nauttia hyvästä musiikista. Tanssiminen on myös hieno tapa rikkoa ennakkoluuloja. Esimerkiksi armeijavuoteni aikana oli aiks mielenkiintoisia keskusteluja tanssipartnerien kanssa kun kysyivät että opiskelenko vai olenko työelämässä. Kun vastaa että ei kyllä minä armeijan vihreissä pyöritän rattia ja paimennan sotamiehiä, reaktiot oli aika hauskoja. Ja kyllähän tuolla on tullut itsekin tanssittua niin opettajien, upseerien kuin poliisien kanssa. Mutta tanssilavalla ollaan kaikki samalla linjalla ja hymy ja rento ja avoin asenne kantavat pitkälle.

Kaikista suurin ikävä on tanssimista, siitä tuli niin iso osa elämääni. Oon täällä käynyt tanssikurssilla mutta ei se ole sama asia kun nauttia kesäillasta suomalaisella tanssilavalla vaikkapa Kesäillan valssin soidessa. Kurssittautuminen ei ole mua varten, joten tällä hetkellä poden vaan tanssi-ikävää ja voisin tehdä mitä vaan että ensi lauantaina pääsisin Syvälahden lavan avajaisiin pyörähtelemään.

Sunnuntai

Oltiin viime maanantaihin asti ilman isäntäperhettä jotka olivat ulkomailla lomailemassa reilun pari viikkoa. Tai no isäntä ja lapset itseasiassa tulivat vasta eilen tänne.

Minä olin reissun ajan talonvahtina. Ja talo on sen kokoinen että Suomen kotini mahtuisi sen talon sisään aika monta kertaa.

Mulla oli äärimmäisen hauskaa ja nautin suuresti siitä että sain olla vastuussa. Ja sitä vastuuta oli ihan riittämiin. Meillä on 16 hevosta ja meitä on kaksi parikymppistä räkänokkaa pitämässä niitä silmällä. Hevosista neljä on tiineenä joten sekin oli mielessä että mitäs jos joku päättääkin laittaa synnytyksen käyntiin ennen aikojaan. Mutta kaikki tammat on edelleen yhtenä kappaleena ja viikon päästä olisi ensimmäisen tamman laskettu aika!

Lisäksi mun piti suorittaa omat hommat ja samalla pitää silmällä kollegaa. Olisin voinut hänelle antaa enemmänkin hommia, mutta se taas ei ole mulle luonnollista. Mielummin teen itse niin saan ainakin hommat tehtyä ja tiedän että lopputulos on riittävä. Niinpä joku ilta painoin duunia puoleen seitsemään asti kun työt oli aloitettu kahdeksalta ja koko päivä oltu ulkohommissa. Kyllä illalla tiesi työskennelleensä..

Mun työnantaja (D) on aivan uskomattoman hieno ihminen. Sen lisäksi että hän tosiaan on pomo, hän on myös mun host sillä oon täällä kuitenkin nimikkeellä Horse Au Pair. Hän on ilmaissut moneen kertaan että on erittäin tyytyväinen mun työn jälkeen ja sanoi että mua ei voi verratakaan edellisiin Au Paireihin. Mulla on taustalla kuitenkin rekkakortti ja armeijavuosi joten tällainen työ ei ole mulle mikään ongelma eikä oo ollut fyysisesti rasittavaa. Venyvät työajat ja mudassa taivaltaminen on tulleet tutuiksi jo aiemminkin.

Tuntuu äärettömän hyvältä että työtä arvostetaan, siitä saa aika paljon voimaa jatkaa samaa tahtia.

Myös yhden meillä vuokralla olevan hevosen omistaja sanoi sekä mulle että kahden kesken työnantajalleni että oon hyvä työssäni ja että hän luottaa minuun aivan täysin.

Tänään näin lomalta palanneen isännän ensimmäistä kertaa ja hän sanoi että "I heard that you were a real champion here". Olin kyllä tosi ylpeä siitä että mun työni tulos ja motivoitunut tekemiseni oli tavoittanut hänetkin.

Tosin D sanoi mulle sitten tänään että oon painanut koko viikonlopun ihan mieletöntä tahtia hommia ja mun pitäisi muistaa välillä huilatakin. Työviikonloppuina mun töihin kuuluu hevosten aamuruokinnan lisäksi tunnista kahteen huoltotöitä ja iltapäivällä hevosten tarkastaminen ja kissojen ruokinta aamuin illoin. Mutta eilenkin olin lopulta johonkin kuuteen asti töissä, tehtiin uutta aitaa varsomislaitumelle. Aiemmin päivällä kylvin uutta ruohoa ja rassailin aitoja, tein yhden kaviohauteen sekä pesin meidän Kubotan. Päivän venyminen ei haitannut koska tehtiin aitaa yhden meidän työntekijän kanssa ja hän on yksi harvoista nuorista työntekijöistä täällä ja on aina tosi mukava jutella ihmisen kanssa jonka kanssa huumorintaju kohtaa ja voi vaihtaa kuulumisia.

Tänään harasin samaisen laitumen, viimeistelin aidan, harasin toisenkin laitumen ja tein kaviohauteen yhdelle hevoselle. Oli niin kaunis ja aurinkoinen päivä että vietin paljon aikaa ihan vaan laitumilla hevosia moikkaillen ja harjaillen. Viikonloppuisin on enemmän aikaa ihan vaan seurustella hevosten kanssa ja olla vaan.

Mutta täytyy yrittää välillä hiljentää tahtia vaikka se vaikeeta onkin. Kun pääsee kunnolla vauhtiin niin ei meinaa vaan veto loppua millään. Jos on laitteet ja kaikki traktorin perässä niin monesti ajattelee että "jos vielä tuon yhden laitumen teen.."

Lopuksi vielä ajattelin ilahduttaa muutamalla muulla videolla. Kyllä mä oikeasti siis töitäkin teen vaikka muutaman videonkin oon ehtinyt tehdä. Viikonloppuisin on vaan niin paljon rennompi olla ja tehdä töitä kaikessa rauhassa että näitä hetkiä on kiva ikuistaa.

Laatuaikaa ystävien kanssa. Tuo pieni hevosvauva on niin syötävän suloinen ja reipas. Sen kanssa pitäisi ottaa asiaksi korvien koskettelun ja jalkojen hipelöimisen. Etualalla oleva appaloosa x täysverinen on se sama jolla olen ratsastellut. Kaikilla tuntui olevan halipula tai ne tiesivät että reisitaskuissa oli porkkanoita, kun noin parveilivat.

Tein kaviohaudetta yhdelle ruunalle. En millään halua kävellä edestakaisin hevosen kanssa tallin ja laitumen väliä sillä laidun sijaitsee toisella puolella kylää, joten yleensä teen hauteen laitumella.

Tuo rautias nuori ruuna on ihan uskomaton. Se osallistuu mielellään ihan kaikkeen ja tulee joskus juoksujalkaa paikalle jos meinaa missata hauteen laiton tai aidan teon.
Meidän toinen hevosenhoitaja ei tykkää tuosta ruunasta ollenkaan. Minä taas rakastan sitä yli kaiken. Tuo ei ole millään lailla inhottava tai ilkeä otus eikä se toistaiseksi ole yrittänyt pomottaa. Se on vaan niin tavattoman kiinnostunut kaikesta. Siitä voisi tulla vielä mainio kenttäratsu ainakin rohkeutensa puolesta. Toivon todella että sen tuleva ratsastaja ja treenaaja ymmärtää sitä eikä väärinymmärrä sen persoonallisuutta.

Lauantai-aamu

Koitan paikata päivittämättömyyttäni tän aamuisella videolla. Video kuvaa viikonloppuaamun töitä. noiden jälkeen lähden itse yleensä laitumia siivoamaan tai muuta traktorihommaa tekemään jos säät sallii. Tänään ei sallinut joten tein kaikenlaista muuta puhdetyötä.

Noin kymmenen minuuttia videon tallentamisen jälkeen täällä satoikin taas kotoiseen malliin vettä ja tuuli niin että piti nykästä takkikin päälle.

Mutta aamu oli kaunis!

Keskiviikkopäivä oli jopa niin kaunis että suomalainenhan siitä lämmöstä intoutui ja heitti hupparin veks ja työpäivän jälkeen suihkuun mennessä säikähti kun selkä olikin ihan punainen. On se kumma. Mun sisko ruskettuu aina ja on muutenkin mielettömän kaunis. Mä vaan palan ja muutun punaiseksi. Ei käy tasan onnen lahjat, perhana.

Korttikurssia ja hevostelua

Vähän aikaa on ehtinyt valitettavasti vierähtää viimeisimmästä kirjoituksesta.
Haluaisin sanoa että oon ollut kiireinen iltaisin mutta ei se pidä paikkaansa. Oon vaan ollut laiska ja mukavuudenhaluinen, haha.

Reilu viikko sitten mulla oli työviikonloppu ja töiden ohessa ratsastin yhtä hevosta joka asustaa meidän tallissa. Oli aikamoisia seikkailuja, käytiin tamman kanssa useampaan otteeseen keskusteluja aiheesta "Laukataanko aina ja kaikkialle vaiko ei?". Lauantai ei mennyt ihan putkeen siis. Mulla oli tideossa että kyseinen hevonen testaa uusia ratsastajia ja osaa olla aika ärsyttävä ämmä. Omistajansa kuvaili sitä termillä "Professional mare" ja juuri sellainen se olikin. Ravivaihdetta ei tuntunut olevan ollenkaan, käynnistä nousi aina laukka. Mutta käveltiin sitten ja laukattiin muutamaan otteeseen mutta vaan sillon kun minä päätin.
Mutta ne maastot.. Aivan uskomattoman hienoja! Meillä on täällä puistossakin jo yksistään niin paljon polkuja ja metsäteitä että täällä saa ajan kulumaan ja aina löytyy uusia polkuja. Suurin osa reiteistä oli mulle ihan uusia koska jalan en ole niin paljoa kierrellyt täällä. En malta odottaa että pääsen seikkailemaan myöhemmin hevosen kanssa ja tutkimaan maastoja.
Peuroja juoksentelee teiden poikki ja fasaaneja lehahtaa jokaisesta pusikosta ja teiden pientareilla loikkii jäniksiä. Tuntuu kun eläisi Disney-sadussa.

Sunnuntain ratsastus meni jo paljon paremmin. Muutama hyvä ravipätkä saatiin aikaiseksi ja laukkailtiin monta pitkää pätkää. 

Oli niin hienoa laukata tasaisella metsätiellä keskellä metsää, ilta-aurinko paistoi matalalta ja alla oli täysveri x appaloosa jonka laukka on niin pehmeä ja miellyttävä että jopa mun kaltainen puskaratsastaja tunsi olonsa mukavaksi satulassa.

Molempina päivinä oltiin ulkona 1,5 tuntia ja luulen että uni ja vesi maittoi hevoselle ihan yhtä hyvin kuin itsellenikin noiden lenkkien päätteeksi.

Viime viikolla kävin kaksipäiväisen kurssin joka oikeuttaa kurottajan ajamiseen Englannissa. Tämä tarkoittaa sitä että nyt mun ei tarvitse pyytää apua mihinkään normiaskareisiin muilta työläisiltä, sillä nyt pystyn hakemaan heinäpaaleja pelloille ja olkipaaleja talliin. Tallilla meillä on kuitenkin perävaunu johon kärrätään kuivikkeet ja lannat karsinoista ja sitä en voi omalla traktorillani vetää. Pitäisi olla isompi traktori ja musta vähän tuntuu että isot pojat ei anna mun lainata heidän John Deerejään kun ovat niistä niin tarkkoja. Siispä lantavaunun tyhjentäminen on tällä hetkellä ainoa ulkoistettu toimenpide.

Tänään oon kunnostanut yhtä suurta laidunta jonne siirretään huomenna meidän ruuna-lauma. Chain harrowilla kiersin laitumen pariin otteeseen jotta uusi ruoho pääsee kasvamaan kunnolla. Täytin vesisäiliön ja pesin juoma-altaan.

Tässä alapuolella on kuva siitä Kubotasta mikä meillä on käytössä hevosten ruokinnassa ja monessa muussakin askareessa. Mainio pieni peli, lavan pystyy kippaamaan ja perään pystyisi laittaa pienen perävaunun.

Viime viikonloppuna mun saksalainen työparini oli töissä ja paukkasi sitten kesken kaiken sisälle kun olin uppoutunut katsomaan Downton Abbeytä ja sanoi että Kubota on rikki.
Seuraavana päivänä kokeilin ajoneuvoa ja totesin että kyllä se aika epätasaisesti käy eikä saavan tarpeeksi polttoainetta. Aikani ihmettelin ja rassailin ja lopulta ravistelin polttoaineletkuja ja polttoainesuodatinta ja kokeilin uudelleen ja Kubota lähti käymään ihan normaalisti. Siispä tunsin oloni aika tärkeäksi ja fiksuksi kun eilen pystyin ajamaan pajalle ja ilmoittaa että meillä on polttoainesuodatin tukossa tai muuten epäkunnossa ja ukolta meni minuutti kun se iski uuden suodattimen paikalleen.

Tänään samainen rotisko alkoi kolisemaan vasemmasta etukulmasta ja olin aika varma että laakeri on mennyt. Ajoin pajalle ja yritin selittää missä vika mutta ei ihan tullut mieleen englanninkielistä termiä laakerille joten sanoin ukolle että käy ajamassa niin tietää mistä puhun. Ja toden totta, Kubota jäi pajalle laakerin vaihtoa varten.

Työympäristö jossa olen, on aika miesvoittoinen. Minun ja koko meidän alueen työnantajista toinen on nainen. Lisäksi meillä on naispuolinen puutarhuri. Ja päärakennuksessa on kodinhoitaja, kokki ja lastenhoitaja jotka ovat naisia. Mutta muuten kaikki täällä ovat miehiä. Mulle tämä asetelma ei ole mitenkään entuudestaan tuttu. Pystyn ihan hyvin leikkimään samalla hiekkalaatikolla kaikkien kanssa ja takana on kuitenkin armeija ja kuljetusalan työympäristö mitkä nekin on kovin miesvaltaisia.

Eniten vaikeuksia tuottaa se että en pysty ilmaisemaan itseäni ihan samalla lailla kuin äidinkielelläni. Mutta erittäin hyvin oon tullut kaikkien kanssa juttuun ja tuntuu hyvältä että työpanostani arvostetaan.

Viime viikonloppuna kuulin eräältä erittäin korkea-arvoiselta henkilöltä että hän oli kuullut että olen erittäin hyvä työssäni. Tulin siitä kyllä aika hyvälle tuulelle sillä en ollut tätä tapaamaani henkilöä tavannut ennen ja työni jälki oli silti tavoittanut hänet.

On ollut mielenkiintoista seurata tätä hierarkiaa ja aristokratiaa. Suomessa tällaista järjestystä ei ole ja omat aiemmat kosketukseni tällaisiin asioihin ja termeihin rajoittuvat historiallisiin elokuviin ja televisosarjoihin. Varmaan siksi Downton Abbey on tällä hetkellä se tv-sarja johon uppoudun illasta toiseen, että siinä on joitain kohtia joihin voin samaistua vielä näin 2010-luvullakin.

Hevostelua

Kouluratsujen ja tiineiden tammojen seassa
laiduntaa yksi joka ei ihan kuulu joukkoon,
meidän pieni maskotti ja lasten ratsu sekä
sydänten sulattaja!

Vähään aikaan en ole heppajuttuja kirjoitellutkaan vaikka niiden ympärillä koko touhu pyöriikin. Tällä hetkellä meillä on 15 hevosta ja shetlanninponi. Näistä hevosista viisi on vuokralaisia mutta loput nelijalkaiset on omistushevosia.

Työkaverini on saksalainen juuri 20 vuotta täyttänyt poika joka on todella hyvä ratsastaja. Hänen tehtävänsä on ratsastaa muutamia nuoria hevosia täällä. Hänellä on toisaalta vaativa tehtävä, mutta toisaalta hän pääsee aika paljon helpommalla kuin minä. Mutta monelle oon sanonut että tykkään tästä järjestelystä. Tykkään siitä että kaikki langat on mun kädessä ja saan itse tehdä hommat haluamallani tavalla.

Kevät tekee tuloaan! Eilen muutama talven ajan loimitettu eläkeläisruuna vapautui loimista kesän ajaksi. On ollut niin aurinkoisia päiviä että ollaan otettu myös klipatuilta hevosilta ja ponilta loimet pois päivän ajaksi että iho saa hengittää.

Tilasin meille kengittäjät ja nyt kaikki hevoset tepastelee oikean mittaisilla kavioilla ja kengät on niillä kenellä kuuluukin. Ruokatilaus tuli ja lääkittävät hevoset on saaneet lääkkeet ajallaan. Kaikki menee tällä hetkellä siis mainiosti hevos-saralla.

Viime viikolla kirjoitin siitä että oon menossa ratsastamaan!
Olin niin jännittynyt että hyvä kun unta sain. Kaunis ja kesäinen sää helli meitä kun lähdettiin mukavalle maastoilulle tamman kanssa. Omistaja tuli jalan mukana. Oli mukava että hän halusi lähteä meidän mukaan, sain kuulla vähän siitä miten tämä hevonen toimii ja miten sen kanssa tullaan toimeen. Sain hyvää palautetta ja omistaja sanoi että näytetään hyvältä yhdessä.
Itse olin yhtä hymyä koko ratsastuksen ajan, siitä on puolitoista kuukautta kun viimeksi olin ratsailla joten oli kyllä tervetullutta vaihtelua traktorin ratissa istumiselle ja lannan luonnille.

Ratsastamisessa hauska puoli on se että sama maasto missä on kulkenut jalan, näyttää ratsailla ihan erilaiselta. Ja täällä on niin paljon polkuja ja metsäteitä että en ole nähnyt niistä varmaan puoliakaan vielä.

Joka kerta kun pääsen ratsaille, taannun taas ihan samalle tasolle kun olin sillon 7-vuotiaana kun vietin kaiken vapaa-aikani tallilla ja aina välillä kun pääsin istumaan hevosen selkään ja joku juoksutti tai talutti mua kentällä, olin onneni kukkuloilla.

Niinpä oon ihan täpinöissäni! Hevosen omistaja ei pääse tallille tänä viikonloppuna ja viime viikonloppuna hän sanoi että oon erittäin tervetullut ratsastamaan hänen hevostaan aina kun kerkiän. Niinpä tänään hän sanoi että ole hyvä, pidä sitä kuin omaa hevostasi.

Huomenna ja sunnuntaina mennään pitkille maastoiluille tamman kanssa ja tutustutaan lisää. Ehkä vähän ravaillaan ja katsellaan miten menee. Täällä on upeita viheriöitä ja polkuja laukkailuun, katsotaan miten menee ja päästäänkö siihen asti.

Peltohommia ja konejuttuja

Melkein viikko on aikaa edellisestä päivityksestä, niin se aika rientää! Täällä on pitänyt kiirettä ja hommaa on riittänyt siinä määrin ettei illalla oo tarvinnut kysellä unien perään. Nyt kun kevät alkaa täällä tehdä tuloaan ihan urakalla, oon saanut kuluttaa juuri vaihdettua traktorin penkkiä ihan urakalla.

Normaalin lannan siivoamisen lisäksi uusi työkalu on chain harrow. Kuten kuvasta ehkä näkyy, siinä on todellakin ketjumatto ja maata avsten olevassa pinnassa on vielä piikkejä. Chain harrowin tarkoitus on irroittaa vanhaa ja kuollutta nurmikkoa ja tasoittaa maata. 

Chain harrowin jälkeen nurmettommille kohdille kylvetään käsin viskelemällä uutta ruohon siementä. Sen jälkeen laidun kierretään uudelleen harrowin kanssa. Ja lopuksi tämän näköisen farm rollerin kanssa tasoitetaan pinta. En ole vielä tuota rolleria näyttänyt pelloille, ens viikon puolivälissä mulla on seuraavan kerran aikaa ja toivottavasti olisi sopivan kuivaakin siihen hommaan, märkä maa vaan jää rullaan kiinni. Lisäksi meidän roller on vähän liian raskastekoinen minun pikkuisene foordiin joten jos märkään peltoon jää jumiin tuolla yhdistelmällä niin sitten joutuu kyllä pyytämään apua.

Ja siitä puheenollen.. Viime viikolla olin tarkastamassa aitoja yhdellä laitumella jonne oli tarkoitus siirtää hevosia. Mua oli varoitettu siitä että laitumen takakulma saattaa olla aika märkä. Mutta sinnehän minä ajoin ja sille tielle jäin.

Meillä on käytössä Kubota RTV 900 maastoajoneuvo joka on kyllä mainio melkein mihin tahansa hommaan. Oon seurannut sillä ajaen kettujahdin ratsukoita, kilpaillut mönkijällä ajavia miehiä vastaan, eksynyt ja ajellut maastoajoa huvin vuoksi ja kokenut muitakin hauskoja seikkailuja. Mutta on se myös kätevä ajoneuvo töissä kun etäisyydet on aika pitkiä. Esimerkiksi hevosen ruokinta ei onnistuisi mitenkään ellei olisi tuota pientä lava-ajoneuvoa ruokakuppien kuljettamiseen.

En kehdannut mennä kysymään apua pajalla työskenteleviltä ukoilta joten hiivin lainaamaan ketjun ja sitten kävin käskemässä saksalaisen kollegani hyttiin ja ajettiin laitumelle. Ketju Kubotan peräkoukkuun ja toinen pää traktorin koukkuun ja työkaveri polkemaan kaasua Kubotaan. Ja taas suomalaisen päivä pelastui kun ei tarvinnut pyytää apua!

Tänään pääsin kokeilemaan JCB kurottajaa. Ens viikolla mulla olisi kurssi jonka läpäisy oikeuttaa ajamaan vastaavia työkoneita. Sen jälkeen voisin kuljettaa itse olki -ja heinäpaaleja eikä tarvitsisi pyytää muilta apua. Nuo paalit on todella isoja, leveydeltään kolmatta metriä ja korkeudeltaan ja syvyydeltään yli metrin. Ei siis ihan foordilla kuljetella.. Tänään pääsin tosiaan kokeilemaan pellolla paalin siirtelyä ja vipujen toimintoja. Onneks taustalla on pyöräkonekokemusta ja trukkikokemusta, yhden trukkikortin hain jopa ihan Tanskasta asti.

Leppoisa lauantai

Meillä oli netti alhaalla koko päivän. Mun vapaapäivän viettoa se ei haitannut millään lailla, päin vastoin edisti.

Aamulla kello 10 meidän Village Hallilla oli kirpputori jonne ponnistin jo hyvissä ajoin. Paikalla oli muutamia myyjiä ja jonkin verran kiertelijöitä,ei mitään suurta yleisöryntäystä kuitenkaan. Löysin kuitenkin yhden kirjan, ostin sen sekä mielenkiinnosta kirjaa kohtaan että sen vuoksi että myyjä työskentelee samoilla tiluksilla kuin itsekin olen töissä.

Mulla oli kamera mukana joten Village Hallilta päästyäni pysähdyin kuvailemaan muutamia paikkoja meidän kylän keskustasta. Nuo vanhat portit ja aidat on mielestäni tosi kauniita.

Kylän kirkko on todella kaunis ja vanha kivikirkko. En ole päässyt näkemään sitä sisältä muuta kuin valokuvien kautta ja se on kyllä todella upea. Joku vapaa sunnuntai aion mennä jumalanpalvelukseen ihan kannatuksen nimissä. Vaikken uskonnollinen ihminen olekaan niin rakastan kirkkoja ja niiden historiaa ja arkkitehtuuria. Lisäksi kirkoissa on mukava laulaa ja kuunnella ihmisten laulua.

Kylältä tultuani ttulin takasin meidän puistoon kotinurkille ja kävin morjestamassa lemppariruunaani ja kuvailemassa kasteista hämähäkin seittiä.

Talon nurkilta lähtee mutkittelemaan joki jossa on yleensä monenlaisia vesilintuja joista näyttävimmät on kaksi joutsenta jotka tänäkin aamuna siellä sukeltelivat ja uiskentelivat. Täällä on myös hirveästi fasaaneja, niitä on ihan joka nurkalla ja kohta niillä alkaa olla poikasiakin, joten metsissä ajellessa ja ratsastaessa ihmisten pitää olla tarkkana ettei pesintä häiriinny.

Tuo joki on muutenkin todella upea. Sen yli menee muutamia siltoja ja siinä on yksi vesiputouskin. Löysin tuon reitin vasta viikko sitten ja olen ihan rakastunut siihen!

Täällä on todella upeita puita, sellaisia jotka tuo mieleen lähinnä Taru Sormusten Herrasta elokuvien metsät joissa oli ikivanhoja sammaleisia puita joista kasvoi kaikenlaisia köynnöksiä.
Tämän puun oksat olivat kasvaneet tiukkaan solmuun vuosien saatossa. Ei kotipuolessa ihan tällaista puustoa ole, vuorotellen on koivua ja mäntyä ja seassa jokunen muukin. En malta odottaa että näen miltä nämä meidän puut näyttää kesän tullen kun oksat saavat lehdet.

Vaikka mulla onkin vapaaviikonloppu, en sitten malttanut pysyä poissa tallilta. Kun nettikään ei toiminut niin en voinut oikein mitään tehdä kauppareissun jälkeen yksinäni kämpässä, joten saapastelin ulko-ovesta ulos, kävelin kolme askelta vasemmalle ja astelin tallin ovesta sisään. Niin lähellä se talli on. Omassa huoneessani ollessani kuulen kun seinän takana oleva tamma kävelee ympyrää karsinassaan.

Samainen tamma on myös kuvassa. Sillä oli toisessa etusessa kaviopaise joka oli onneksi mennyt menojaan. Kengittäjän vuoltua huonoa pintaa pois sen kavion pohja oli sen verran arka että se on nyt tallissa muutaman päivän jotta kavio kovettuisi laidunkuntoon. Toisessa etukaviossa oli taas vanha mustelma jonka kengittäjä avasi ja veri pääsi purkautumaan pois.

Yleensä kaikki hevoset meillä on laitumella 24/7 mutta yksi vuokrahevonen on yöt karsinassa. Nyt tämä tamma on muutaman päivän sisällä parantelemassa jalkojaan.

Koska oli niin kaunis ilma, harjasin tamman ulkona ja olin suuta ja silmiä myöten hiekkaisen talvikarvan peitossa. Hevonen sitä vastoin oli oikein tyytyväinen. Sen jälkeen lähdettiin vielä kävelemään metsään. Muutaman kerran eksyin enkä tiennyt minne pitäisi mennä mutta tamma nautti kun pääsi ulkoilemaan. Täällä on niin uskomattomia maastoja etten ihan uskokaan. 

Huomenna on vielä vapaapäivä ja jännittävä sellainen onkin, lähden ratsastamaan ensimmäistä kertaa täällä Englannissa ollessani!